ja pappakoiran viisauksia, vol. 1

Hei!

Olen Beta, olen sileäkarvainen noutaja. Täytin hiljattain 10 v 6 kk. Olen kuulemma nuorekas vanhaherra. Tuo Ruokkijani väittää, että minusta on vuosien saatossa tullut paitsi vanha myös viisas. Onhan tässä kaikenlaista tullut koettua, mutta tiedä sitten tuleeko siitä viisaaksi?

Ruokkijani ja Apuruokkijani asuivat hieman kärttyisän pinseriherran kanssa kerrostalossa Helsingissä, kun elokuisena viikonloppuna kotiuduin vuonna 2003. Kärttyisästä pinseriherrasta tuli paras ystäväni ja suurin opettajani. Puhuttelimme häntä Suurpinseri-tittelillä. Olenkohan minä nyt sitten jo Suurflatti? 

Vanhana sitä nauttii tutuista jutuista, kuten säännöllisistä ruoka-ajoista, pehmeästä pedistä ja pitkään nukkumisesta. Viime aikoina etutassujani on hieman kolottanut, joten valitsen mieluiten pehmeän lepäilypaikan enkä viitsi nousta jokaisen asian takia ovelle hälyyttämään. Vahtikoiran virkaa meillä hoitaa Pinkoja, jolla on oma blogikin. Pinkoja on jonkinsortin agilitykoira. Tiistaisin me aamulla käymme treenaamassa. Minä en enää viitsi kiivetä tai hyppiä, joten saan etsiä leluja. Se on kivaa touhua, kunhan hajut tulevat sopivasti nenääni niin ei tarvitse kauheasti spurttailla.

Lempipuuhaani on esineiden kantaminen. Lelujen lisäksi pidän huolen että Ruokkijan ja Apuruokkijan jäljiltä tyhjät pussit ja purkit viedään keittiöön. Joskus kuulemma intoilen hieman liikaa, sillä en malttaisi millään odottaa karkkipussin tai limupullon tyhjenemistä. Kärsivällisyyttä minä en taida omata. 

Ruokkijani mielestä minulla ei ole oikein käytöstapoja tyttökoirien kanssa. Onkohan se kärsimättömän luonteeni aiheuttamaa? Siksi olenkin harvoin päässyt kimppakävelyille. Onnekseni meillä on viime aikoina ollut useampia erilaisia kävelykavereita, tyttökoiria kaikki. Kun pääsen rauhassa tutustumaan ilman varsinaista "moikkailupakkoa", maltan olla rauhallisempi. Onneksi Ruokkijani muistaa tämän puolestani.

Tänään minulla on kuulemma treffit pentuaikaisen tyttökaverini kanssa. Toivottavasti ei ole liukasta, kuten viimeksi. Kolottava tassu täytynee unohtaa, podetaan sitä sitten joskus myöhemmin!

Toivoisin kovasti, että minun ei tarvitsisi pelätä irrallaan juoksentelevia tai holtittomasti käyttäytyviä koiria. Joskus tosin tuntuu siltä, että omistajat käyttäytyvät enemmän holtittomasti kuin koirat, mutta sehän tarttuu. Mieluummin kierrän moiset koirat kaukaa. 

Ruokkijani kuulemma työssään opastaa muiden koirien Ruokkijoita meidän nelijalkaisten ymmärtämiseen. Vanhan koiran metkuthan jo tunnetaan, mutta Junnut ja Pentulaiset ne työtä teettää! Ehkä viisautta on Ruokkijan kanssa yhteenkasvaminen?

...pohdiskelee elämänmenoa

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu mm. koirien aiheuttamista vahingoista ja ns. vaarallisista koiraroduista. Taannoin MOT-ohjelmassa tuotiin esille purema tapauksia, joissa koira on pahoin vahingoittanut ihmistä.

Tieteellisesti on tutkittu ja havaittu, että positiivinen vahvistaminen on tehokkain tapa kouluttaa niin koiria kuin muitakin eläimiä. Ongelmana on se, että julkisuudessa ja erilaisissa tietolähteissä on keskenään ristiriitaista tietoa kouluttamisesta ja koiran kanssa toimimisen periaatteista. Suuri vastuu on myös mm. koirien myyjillä: kasvattajilla ja yhdistyksillä, jotka välittävät koiria mm. ulkomailta. Koirasta tulee vaarallinen, kun omistaja ei ole opettanut tarkkoja pelisääntöjä koiralleen. Isomman koiran aiheuttama vahinko on eri mittakaavassa kuin pienen.

Kaikki kasvattajat eivät ole seuranneet aikaansa riittävästi vaan eri rotujen kasvattajille on muodostunut tiettyjä käytäntöjä ja niitä sitten levitetään pennunostajille, jotka kokemattomuuttaan eivät osaa kyseenalaistaa saamaansa tietoa. Esimerkiksi moni jättää opettamatta käsittelyn sietämisen, jota tarvitaan mm. trimmattavien rotujen turkin hoitamisessa. Kovaääninen fööni ja trimmeri vaan otetaan käyttöön käyttäytyi koira miten tahansa. Saatetaan tarvita useampi ihminen pitämään koira paikoillaan, jotta yksi saa koiran turkin hoidettua. Tätä kun toistetaan, pehmeämpi taipuisampi koira luovuttaa ja antaa tehdä hoitotoimet. Kovempi toimintakykyisempi laittaa vastaan jokusen kerran, jolloin otteita saatetaan koventaa entisestään.

Kokenut ihminen omaa ns. koirakäden ja varmuudellaan saa tilanteen hoidettua ongelmitta. Koiran näkökulmasta tilanne voi olla pelottava. Koiranomistajan kokeillessa samaa toimenpidettä, pelokas koira alkaa puolustautua. Ensin kyse voi olla rimpuilusta, sitten näykkimisestä ja lopulta kunnon puraisusta. Kyse ei ole johtajuusongelmasta vaan oppimisen, siedättämisen puutteesta.

Haasteena on myös se, että pentuja kasvatetaan ohjatun kasvatustoiminnan ulkopuolella. Pentujen emon omistajan tiedoilla ja tekemisillä on suuri merkitys mm. siihen millaisissa oloissa pentuja pidetään. Ennen luovutusikää tulisi pentuja sosiaalistaa positiivisin kokemuksin erilaisiin ihmisiin ja mm. autolla kulkemiseen. Tämä tietenkin vaatii hurjasti aikaa ja viitseliäisyyttä.

Koiran myyjillä täytyy olla hyvä ihmistuntemus, jotta pentuja ei pääse vastuuttomille ihmisille, jotka eivät pidä huolta koiran hyvinvoinnista. Ei ole suinkaan helppoa olla myymättä pentua sitä kyselevälle, mutta joskus voi olla perusteltua jättää pentu myymättä.

Useimmiten koiranomistajat tiedostavat jälkikäteen, että koiran pentuaika on yksi ongelmien taustalta löytyvä syy. Tässä vaiheessa on jo myöhäistä, sillä pentuaika on ainutlaatuista koettavaa aikaa! Pennun kanssa olemiseen kannattaa tosiaan panostaa paljon!

Pentukuumetta potiessa kannattaa huolella miettiä:

* mistä ostaa pennun?

* millaisessa ympäristössä pentu on viettänyt pikkupentuajan?

* onko oma elinympäristö samanlainen vai kovin erilainen varhaiskasvun ympäristöön nähden?

* olenko valmis käyttämään paljon aikaa ja vaivaa ulkomailta tuodun koiran siedättämiseen ja kouluttamiseen?

* pärjäävätkö kaikki perheenjäsenet suunnitellun koiran kanssa?

Mikäli suunnittelet aikuisen koirana hankintaa tarjoamalla kodin sitä vailla olevalle koiralle, mieti:

* millainen tausta koiralla on: millaisessa ympäristössä se on aiemmin elänyt ja miten oma elinympäristösi poikkeaa koiralle tutusta ympäristöstä?

* oletko valmis selvittämään koiran taustoja, ongelmien kartoittamiseksi?

* oletko valmis käyttämään paljon aikaa ja rahaa koiran kouluttamiseen ja terveydenhoitoon?

Koiraetsivä tarjoaa neuvontaa, kun kaipaat ammattilaisen apua koiraa hankkiessasi! 
Virikkeen Koiraetsivällä on yli 20 vuoden kokemus koiran kanssa elämisestä ja yli 6 vuoden kokemus koirakouluyrittäjänä, monenlaisten ihmisten ja koirien kouluttajana, toimimisesta. Huom kasvattaja: Koiraetsivältä voit pyytää apua myös pentueen sosiaalistamisessa sekä pentukotien valitsemisessa ehdokkaisen joukosta.