Olen Beta, olen sileäkarvainen noutaja. Täytin hiljattain 10 v 6 kk. Olen kuulemma nuorekas vanhaherra. Tuo Ruokkijani väittää, että minusta on vuosien saatossa tullut paitsi vanha myös viisas. Onhan tässä kaikenlaista tullut koettua, mutta tiedä sitten tuleeko siitä viisaaksi?
Ruokkijani ja Apuruokkijani asuivat hieman kärttyisän pinseriherran kanssa kerrostalossa Helsingissä, kun elokuisena viikonloppuna kotiuduin vuonna 2003. Kärttyisästä pinseriherrasta tuli paras ystäväni ja suurin opettajani. Puhuttelimme häntä Suurpinseri-tittelillä. Olenkohan minä nyt sitten jo Suurflatti?
Vanhana sitä nauttii tutuista jutuista, kuten säännöllisistä ruoka-ajoista, pehmeästä pedistä ja pitkään nukkumisesta. Viime aikoina etutassujani on hieman kolottanut, joten valitsen mieluiten pehmeän lepäilypaikan enkä viitsi nousta jokaisen asian takia ovelle hälyyttämään. Vahtikoiran virkaa meillä hoitaa Pinkoja, jolla on oma blogikin. Pinkoja on jonkinsortin agilitykoira. Tiistaisin me aamulla käymme treenaamassa. Minä en enää viitsi kiivetä tai hyppiä, joten saan etsiä leluja. Se on kivaa touhua, kunhan hajut tulevat sopivasti nenääni niin ei tarvitse kauheasti spurttailla.
Lempipuuhaani on esineiden kantaminen. Lelujen lisäksi pidän huolen että Ruokkijan ja Apuruokkijan jäljiltä tyhjät pussit ja purkit viedään keittiöön. Joskus kuulemma intoilen hieman liikaa, sillä en malttaisi millään odottaa karkkipussin tai limupullon tyhjenemistä. Kärsivällisyyttä minä en taida omata.
Ruokkijani mielestä minulla ei ole oikein käytöstapoja tyttökoirien kanssa. Onkohan se kärsimättömän luonteeni aiheuttamaa? Siksi olenkin harvoin päässyt kimppakävelyille. Onnekseni meillä on viime aikoina ollut useampia erilaisia kävelykavereita, tyttökoiria kaikki. Kun pääsen rauhassa tutustumaan ilman varsinaista "moikkailupakkoa", maltan olla rauhallisempi. Onneksi Ruokkijani muistaa tämän puolestani.
Tänään minulla on kuulemma treffit pentuaikaisen tyttökaverini kanssa. Toivottavasti ei ole liukasta, kuten viimeksi. Kolottava tassu täytynee unohtaa, podetaan sitä sitten joskus myöhemmin!
Toivoisin kovasti, että minun ei tarvitsisi pelätä irrallaan juoksentelevia tai holtittomasti käyttäytyviä koiria. Joskus tosin tuntuu siltä, että omistajat käyttäytyvät enemmän holtittomasti kuin koirat, mutta sehän tarttuu. Mieluummin kierrän moiset koirat kaukaa.
Ruokkijani kuulemma työssään opastaa muiden koirien Ruokkijoita meidän nelijalkaisten ymmärtämiseen. Vanhan koiran metkuthan jo tunnetaan, mutta Junnut ja Pentulaiset ne työtä teettää! Ehkä viisautta on Ruokkijan kanssa yhteenkasvaminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti