Tänään ohjelmassa oli punnitus. Molemmat ovat kasvaneet siitä mitä olivat meille tullessaan. Painoa on nyt molemmilla melkein 180 g.
Treenien osalta jatkoin edelleen ruuan antamista kädestä. Aluksi kumpikin haki useamman ruokapalan itselleen ja söi sen samantien häkissä turvassa. Melko pian Näpsä alkoi hakea ruokapalan, mutta ei syönyt sitä vaan vei häkkiin ja tuli hakemaan lisää. Samalla Näpsän käytöksestä oli tulkittavissa, että se kaipaa ruuan sijaan rapsutuksia, joten siirryin harjoittelemaan syliin nostamista. Kätevä tapa ottaa rotta syliin on nostaa se pöydältä tai häkin kalterilta, joskin tassujen otteen lujuudesta riippuen irrottaminen voi olla haastavaa. Muistan, että edesmenneistä rotistani ainakin Bertta kiipesi itse kalterille ja jäi paikalleen odottamaan syliin pääsemistä.
Jossain vaiheessa Nopsakin kyllästyi syömiseen ja tuli hakemaan palan kerrallaan jemmattavaksi. Harjoittelin myös sen kanssa syliin nostamista. Nopsa on ujompi ja äkkipikaisempi liikkeissään edelleen verrattuna siskoonsa. Sylissä oleminen oli nyt kuitenkin ok. Nopsan kanssa harjoitusta on tehtävä varmaankin tuplasti Näpsään verrattuna.
Rottien ruokintamäärä on mietityttänyt minua aiemminkin, mutta etenkin nyt uusien poikasten saavuttua. Miten ihmeessä määritän rotan sopivan kasvuvauhdin? Miten tunnistan lihavan rotan? Onko rotalle haittaa olla lihava poikasena? Hamstraako rotta ylimääräisen ruuan vain kylläisenä? Osaako se muka itse säännöstellä syömistään?
Jos näissä kysymyksissä olisi kyse koirasta, osaisin oitis vastata. Koiran tulee kasvaa tasaista tahtia siten, että sillä ei ole läskimakkaroita kyljissä. Lihavalla koiralla ei näy vyötäröä ja kylkiluut eivät tunnu. Lisäksi se liikkuu laiskasti. Lihava pentu rasittaa luustoaan ja niveliään enemmän kuin normaalipainoinen --> voi johtaa ongelmiin. Oman kokemukseni mukaan koiralla ei ole kaikki hyvin, jos se nirsoilee. Syy nirsoiluun ja ruuan jättämiseen kuppiin voi olla vaikea selvittää, mutta se olisi järkevää tehdä.
Osaammeko me ihmisetkään säännöstellä syömisiämme? Emme todellakaan! Tarvitsemme vakavan muistutuksen terveysriskeistä, jotta kykenemme muuttamaan ruokailutottumuksiamme. Hyvä esimerkki tästä ovat tv:n laihdutusohjelmat, kuten Jutta ja puolenvuoden superdieetit tai Suurin pudottaja.
Rotta, koira ja ihminen ovat kaikki nisäkkäitä. Perusperiaatteet ravitsemuksesta karkeasti ovat samat. Päädyin kyselemään tietoa rottien painon kehittymisestä lajiyhdistyksen fb-ryhmässä, jossa keskustelu rönsyili nopeasti siihen, että en pidä jatkuvasti ruokaa tarjolla rotilleni.
Yleinen käsitys rottaharrastajien keskuudessa on, että rotalla pitää aineenvaihdunnan nopeudesta johtuen olla jatkuvasti ruokaa tarjolla. Tiedustelin perusteluita tälle ja lopulta sain tietää yhden kohtalaisen luotettavan suomenkielisen kirjan kesyrotasta. Halusin kuitenkin jotain muutakin tietoa kuin harrastajien kokemuksia. Nekin toki ovat tärkeitä ja varmasti päteviä, mutta tiedon tulisi olla tutkittua. Ilokseni sain linkit kahteen eri lähteeseen rotan ravitsemuksesta erään eläinlääkärin kautta:
1) Nutrient requirements of Laboratory Animals, 1995
2) Rottien ruokinnasta
Ja googlettamalla löytyi toki lisää:
3) RSPCA:n sivuilla rotan ruokinnasta
4)
ruuan etsimisestä
5) Michigan state university: Feeding and Caring for Your Pet Rat
En ole vielä ehtinyt tekstejä lukea, joten palaan aiheeseen, kun olen perehtynyt näihin materiaaleihin ja em. suomenkieliseen kirjaan.
Eilen koin jälleen voimakkaita sydämentykytyksiä äkkitilanteessa, kun murto-osan omien koirieni koosta oleva pieni koira syöksyi aitaamattomalta pihaltaan pois ihmistensä luota rähisten minua ja koiriani kohti. Yritin ehtiä alta pois, mutta en ehtinyt. Tilanteen katkaisi mies, joka tuli koiran perässä sieppaamaan omansa ja samalla tuuppaisi omaa koiraani, joka oli juuri aikeissa rähisijää napata.
Tilanteen jälkeen sanoin muutaman sanan näille ihmisille. He veivät koiran pois paikalta. Paikatakseni omien koirien tunnetilaa ja omaani myös, jouduin tekemään muutaman kierroksen kontaktitreeniä ja seuraamista tapahtumapaikan ympärillä. Onnekseni omat koirani rauhoittuivat paremmin kuin minä.
Kevään ja kesän edistyessä yhä useampi meistä haluaa tarjota koiralleen mahdollisuuden viettää aikaa ulkona omassa pihassa. Helpointa on miettiä muutamia yksinkertaisia asioita:
- älä jätä koiraasi pihaan kytkemättömänä valvomatta
- jos jätät koirasi pihaan yksin, varmista, että koira ei pääse tarhasta tai aitojen yli/ali karkaamaan tai saa juoksunarua purtua poikki
- jos pidät koiraa vapaana aitaamattomalla pihalla, mieti miten paljon mihinkin kellonaikaan on ohikulkijoita. Esim. pientaloalueella liikkuu paljon koiria iltapäivällä omistajiensa työpäivien jälkeen ulkoilemassa. Myöhään iltaisin tai aikaisin aamulla kulkijoita on vähemmän
- harjoittele OIKEASTI luoksetulo kuntoon ja opeta koirallesi sujuvaksi luopuminen, esim. Jätä -vihjesana.
- sovi naapureiden kanssa yhteiset pelisäännöt siitä, miten reagoidaan, jos irtokoira ilmaantuu. Huutaminen ja tuuppiminen provosoi koiraa taatusti lisää eikä ainakaan nopeuta tilanteen päättymistä.
Harjoittelu omassa pihassa, kun ohi kulkee erilaisia kulkijoita:
- pidä koira aluksi kytkettynä, jotta saat varmistettua koiran pysyvän lähelläsi
- palkitse koiraa runsailla nameilla aina kun pihan ohi kulkee joku, oli kyse koirasta, ihmisestä, luonnon eläimestä tai jostakin ajoneuvosta/kulkuvälineestä.
- parhaan tuloksen saaminen edellyttää sitä, että epäonnistuneita tilanteita tapahtuisi vain harvoin
- vältä ikävät tilanteet pitämällä koira sisällä, kun itsekin olet siellä tai et pysty vahtimaan koiraa
- laita pihan portin viereen tieto siitä, että pihassa on koira.
Toivottavasti yksikään koira ei joudu kokemaan samaa minkä me koimme eilen!
Iloista Vappua kaikille!
Ensimmäinen viikko on meillä mennyt totutellessa: olen paljon antanut ruokaa kädestä pieninä palasina ja loppuviikosta myös häkkipöydän reunalta. Tänään aamulla molemma tulivat rohkeasti luukusta alas pöydälle hakemaan palan kerrallaan. Hamstraamisen taito on keksitty: yhden palan kun hakee, sen voi jättää häkkiin ja tulla hakemaan uutta. Sellainen tahti tässä oli, että en meinannut ehtiä vuorotellen palasta antaa kummallekin.
Näpsä on rohkeampi ja hakeutuu minun luokse enemmän. Tänään siivosin häkin ja siirsin ruokahoukuttelulla rotat kuljetusboksiin. Siivouksen jälkeen Näpsä kävi vaa'allakin: painoa on viikossa tullut 20 g lisää!
Nopsa on arempi ja nopsempi liikkeissään, joten sitä en uskaltanut punnita, jotta ei säntää jonnekin karkuteille. Teemme vielä lisää syliharjoituksia ja katsotaan punnitusta sitten.
Nopsa kiipeilee vauhdilla lehtitelineessä, joka on häkin vieressä.
Pääsiäinen on sujunut monenlaisia (luonto)havaintoja tehden. Rottien kanssa olen jatkanut samanlaista harjoitusta kuin lauantaina. Ruokapalaa antaessani sanon rotan nimen. Tämä on tosin muutamia kertoja ollut haastavaa sikäli, että molemmat rynnivät luukulla tai häkin katolla. Edelleen Näpsä on rohkeampi ja reagoi hieman jo nimeensäkin.
Rotat ovat saaneet maistella erilaisia ruokia, kuten tomaattia, salaattia, kurkkua ja banaania. Ruokana ne saavat kuivaruokaa, jonka nappulat ovat käteviä pilkottavia palkkioina annettaviksi.
Seuraavaksi ohjelmaan täytyy ottaa sylissä olemisen harjoitukset sekä naksuttimen ehdollistaminen.
On ihailtavaa, miten nopeasti rotat ovat jo tottuneet meidän päivärytmiin. Varsinkin Näpsä on nyt jo heti hereillä, kun tulen keittiöön. Tästä on hyvä jatkaa!
Näpsä ja Nopsa saivat perjantai-iltana olla rauhassa, mutta tänään aloitimme pienet harjoitukset. Rotat säpsyvät hieman uutta äänimaailmaa ja ovat nukkuneet häkin ylätasolla tiiviisti vierekkäin.
Päivällä tarjosin niille avoimesta kattoluukusta pieniä muropaloja. Nopeasti molemmat kiinnostuivat niistä. Kumpikin haki ruokapalasen ja meni nurkkaan sitä syömään. Tämä toistui useita kertoja.
Seuraavassa vaiheessa nostin kriteeriä ja annoin muropalan sormieni välistä. Olin pilkkonut palaset pitkulaisiksi, jotta saan palan annettua tarkasti. Tässä vaiheessa oli selvää, että Näpsä on rohkeampi kuin Nopsa. Sama ero näkyi myös seuraavassa vaiheessa, kun muropala piti tulla hakemaan häkin katolta. Näpsä punnersi itsensä häkin katolla oitis, kun haistoi muropalan yläpuolellaan. Nopsalle sen sijaan piti antaa palanen useita kertoja sormista, vaikka se kurottelikin ylöspäin.
Näpsä kiipeili pian rohkeasti häkin katolla, mutta selvästi 3-ulotteisuus on molemmille uutta: alaspäin ja takaisin häkkiin oli hankala tulla. Nopsakin uskaltautui katolle hetken päästä, mutta ei meinannut uskaltaa laskeutua takaisin.
Yksi ensimmäisistä koulutustavoitteista on opettaa rotille nimet. Tähän mennessä tein niin, että aina ruokapalaa antaessani sanon rotan nimen.
