Koirien varusteet ja perinteet

Oletko saanut koirasi kasvattajalta kehotuksen hankkia koirallesi tietynlaisen taluttimen? Tai saitko sellaisen pentusi mukana? Saitko myös ohjeet, miten sitä käytetään?

Koiranomistaja voi nykyään hankkia vaikka millaisia kauniita pantoja, hihnoja ja koirille tehtyjä vaatteita. Pysähdyhän hetkeksi miettimään: Ovatko käyttämäsi varusteet MUKAVIA ja TURVALLISIA - sekä SINULLE että KOIRALLESI?

Varusteita valittaessa täytyy kiinnittää huomiota turvallisuuteen ja käytännöllisyyteen. Pennulle joutuu väistämättä hankkimaan useamman pannan, koska kaula kasvaa. Kevyt ja kapea talutin voi olla ensimmäisten yhteisten viikkojen aikana kätevä. Edesmenneeltä koiralta peritty takki voi olla varsin käyttökelpoinen, jos uusi koira on samaa rotua ja siten saman kokoinen kuin edeltäjänsä.

Koiraharrastuslajeissa on paljon varusteisiin liittyviä käytäntöjä, joita harvoin kyseenalaistetaan. Olisi tärkeää huomata myös se, että arkilenkeillä on järkevää käyttää eri varusteita kuin kisakehässä tai koiranäyttelyssä kehässä ravatessa.

Esimerkiksi koiranäyttelyissä koirilla käytetään mahdollisimman ohuita ja huomaamattomia pantoja ja taluttimia. Onhan toki tarkoitus tuoda koiran ulkonäkö esille. Samaan perusteluun sisältynee esittäjän eli handlerin vaatetus – mutta onko se useinkaan huomaamaton? Jos esiintyy jakkupuvussa tai puku päällä? Kengät sentään usein valitaan niin, että koiran kanssa pystyy juoksemaan: matalapohjaiset kengät ilman korkoja.

Noutajien metsästyskokeissa kulttuuriin kuuluu käyttää ohutta ns. noutajatalutinta. Opin taannoin, että on olemassa brittiläinen ja ruotsalainen vaihtoehto. Brittiläinen versio on kuin hirttosilmukka, jossa on käytännössä vain lenkki, joka laitetaan koiran kaulaan ja stoppari, joka estää hihnan muuttumisen suoraksi naruksi. Ruotsalaisessa versiossa pannassa on kaksi stopparia, joista sisempi estää koiran kuristumisen, mikäli on sopivasti säädetty.

Rallytoko on varsin uusi harrastuslaji ja sen säännöt ovat siten varsin nykyaikaiset. Kisapaikoilla näkee paljon kivoja leveitä kaulapantoja, valjaita sekä rauhallista koiran ohjaamista. Ilahduttavan usein näin on ollut myös agilityn kisapaikoilla.

Mutta mitä sanovat näiden lajien säännöt?

Tässä poiminnat:

Koiranäyttelysäännöt EIVÄT kehota käyttämään ohutta kuristavaa narua. Sen sijaan säännöissä sanotaan seuraavaa: ” Näytteilleasettajan tulee huolehtia koiransa hyvinvoinnista ja hyvästä kohtelusta”. Onko kyse koiran hyvästä kohtelusta ja hyvinvoinnista, jos koiraa kiskotaan kävelemään ja kurkussa tuntuu kuristava tunne? Vaikka tämä kestäisikin vain muutamia minuutteja niin onko se sen arvoista?

Noutajien metsästyskoesäännöissä EI sanota, että koiralla tulee olla ohut ns. noutajatalutin. Sen sijaan säännöissä lukee seuraavaa: ”Kaulapannan tai muun varusteen käyttö koesuorituksen aikana on kielletty. Suoritusten aikana ohjaaja ei saa käyttää apuvälineitä, jotka voidaan tulkita pakotteiksi. Koiraa ei saa kurittaa koepaikalla eikä kokeen aikana”.

Rally-tokon säännöissä kuvataan varsin selkeästi varusteita:

”Alokasluokka suoritetaan koira kytkettynä. Hihnan tulee olla ohjaajan kädessä, roikkua löysänä ja sen on oltava riittävän pitkä, jotta tehtävät voidaan suorittaa hihnan kiristymättä. Hihna saa olla kummassa kädessä tahansa. Hihnan löysänä roikkuva osa saa koskettaa maahan.

Avoimen, voittaja- ja mestariluokan rataosuudet suoritetaan koira vapaana. Koira tuodaan kehään ja viedään kehästä aina kytkettynä. Koiralla on oltava tavallinen, sileä, kankainen tai nahkainen kaulain tai valjaat. Vedonestovaljaita tai valjaita, joissa hihna kiinnitetään koiran rintaan, ei saa käyttää. Ketjukaulaimia, puolikuristavia tai kuristavia kaulaimia, kiinteää panta-talutinyhdistelmää, noutajatalutinta tai kelatalutinta ei saa käyttää.

Avoimessa, voittaja- ja mestariluokassa koiralle saa jättää kaulaimen tai valjaat ratasuorituksen ajaksi.

Ohjaaja pitää koiran hihnan mukanaan avoimen sekä voittaja- ja mestariluokan ratasuorituksen aikana. Hihna tulee laittaa pois näkyvistä tai kiinnittää ohjaajan olan tai molempien olkien yli niin, että se ei häiritse ratasuorituksen tekemistä. Koiralla ei saa rata-alueella olla päällä mitään muuta kuin sääntöjenmukaiset varusteet. Turkinkiinnikkeet ovat sallittuja pään alueella”.

Harjoittele!

Varusteiden käyttäminen turvallisesti vaatii harjoittelua. Kyse on kuitenkin vain sorminäppäryydestä / mekaanisista taidoista, joita täytyy harjoitella ja ylläpitää. Noutajataluttimen riisuminen on toki nopeaa, mutta niin on pikalukollisen leveän pannankin, kun sitä on harjoitellut sopivasti.

Arki – ja treenitilanteet erillään!

Huomaa myös se, että arkilenkeillä kannattaa käyttää eri varusteita kuin harrastuslajien koetilanteissa tai harjoituksissa.

Esimerkiksi monella Virikkeen kurssilaisella on ennen agilitytuntia käytössä kelatalutin – ja sitä näkee myös kisapaikoilla, kun halutaan koiran lämmittelevän lihaksensa vapaammin ravaten. Halliin tullessa koira on kuitenkin hyvä olla lyhyemmässä taluttimessa ja harjoittelussahan ei talutinta tarvita vaan lähinnä siirryttäessä kisa- tai treenikentälle.

Pentukoiran varusteisiin EI kuulu kuristava noutajatalutin tai muu aivan liian kapea panta. Pentua hatuttaa taluttimen rajoittama mahdollisuus liikkua vapaasti. Pentu ei siis osaa kulkea taluttimessa ennen kuin olet sen sille huolella opettanut. Ole kärsivällinen ja panosta siihen huolella.

Yhteenveto

Käytä omaa harkintaasi ja kokeile millaiset varusteet sinulle ja koirallesi sopivat parhaiten ja tilanteen mukaan. Opettele taluttimessa kulkemista niin, että ajattelet koiran olevan ilman talutinta. Palkitse lähelläsi pysymistä. Etene harjoituksissa niin, että koirallasi on mahdollisuus onnistua. JOS joudut pakosti kulkemaan hihnalenkillä kouluttamattoman pennun kanssa, kanna sitä sylissäsi vaikeimmissa tilanteissa. Hakeudu osaavan eläintenkouluttajan oppiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa – sinun ja koirasi hyvinvointia ajatellen!

pohtii: Mihin "koiramaailma" on menossa?

Kuluneen vuoden aikana on Suomessa keskusteltu paljon koirien käyttäytymisestä. On tapahtunut useita koiran kuolemaan johtaneita tilanteita, joissa toinen koira on hyökännyt toisen kimppuun. On tapahtunut myös tilanteita, joissa koira on purrut ihmistä vakavasti.

Olen seurannut tätä keskustelua eläintenkouluttajan roolissa sekä valitettavasti joutunut omien koirienkin kanssa irtokoira tulee rähisten kohti -tilanteisiin. Olen nähnyt paljon erilaisia tilanteita mm. agilitykilpailuissa varsinaisen kisaradan ulkopuolella. Vierailin heinäkuun alussa pitkästä aikaa koiranäyttelyssä oman koirani kanssa – voi olla, että en halua hetkeen sellaiseen osallistua, sillä näin sellaisia tilanteita, joissa koiralla ei ollut hyvä olla. 

Koira-aiheiden pääsystä osaksi yhteiskunnallista keskustelua on se hyöty, että koiranomistajien tarpeet tulevat esille. Koirien määrä on kasvanut ja sitä ei siis voi enää sivuuttaa.

Koiran laji- ja rotutyypillisistä tarpeista ja käyttäytymisen erityispiirteistä tulee koko ajan uutta tietoa. Tuntuu siltä, että alalla juostaan maratonia eteenpäin sprintterin vauhdilla. Ammattilaisenakin on vaikea pysyä kaikesta uudesta tiedosta tietoisena.

Samaan aikaan uuden koiran hankkinut henkilö joutuu ristiriitaiseen tietoähkyyn: kasvattaja neuvoo yhtä, kirjoissa väitetään toista, naapuri kehottaa tekemään kolmannella tavalla ja kotikasvatus neuvoo neljännen tavan. Miten ihmeessä ensimmäisen koiran hankkinut voi osata suodattaa vanhentuneen tiedon, vuosikymmeniä noudatetun perinteen ja uusimman tutkimustiedon toisistaan!? Seuraava neuvo lienee käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä!

On ikävää, että koiraharrastajien kesken on paljon ristiriitoja siitä, mitä neuvotaan. Meidän pitäisi vetää samaa köyttä yhdessä yhteen suuntaan eikä taistella toisia vastaan. 

Tässä esimerkkejä:

Kokeneet koiraharrastajat ja -ammattilaiset puhuvat siitä, että koiraa ei saa inhimillistää. Koiraa ei saa verrata lapseen vaan on muistettava, että kyse on eläimestä.

Mitä on liika inhimillistäminen koiran näkökulmasta? Onko se sitä, että koiraa huollatetaan fysioterapeutilla lihasjumien poistattamiseksi? Onko se sitä, että koiralle puetaan sateella takki, jotta sillä olisi miellyttävämpi ulkoilla? Onko se sitä, että koira viedään talvella uimalaan – jotta kesän venereissuilla koiralla olisi jo kokemus uimisesta? Onko se sitä, että koira saa halutessaan nukkua sängyssä tai sohvalla? Ei. Nämä liittyvät koiran hyvinvoinnista huolehtimiseen ja omistajan tekemiin valintoihin.

Kouluttajana joudun toisinaan oikomaan pinttyneitä käsityksiä siitä, että koira pyrkisi esim. murisemalla ottamaan johtajuuden tai että koira pystyisi kostamaan liian pitkän yksinolon pissaamalla sänkyyn tahallaan. Tämä on sitä inhimillistämistä, jossa mennään pieleen. Koira ei ole kykenevä samanlaiseen järjenjuoksuun kuin ihminen. 
Muriseminen kertoo, että koira on epävarma - anna sille silloin tilaa niin kaikilla säilyy rauhanomainen tunnelma. 
Sänkyyn pissaaminen pitkän yksinolon aikana voi johtua yksinkertaisesti siitä, että koiralla on kova pissahätä ja jonkinlainen pidätyskykyä heikentävä sairaus, kuten virtsatietulehdus.

Koira-alan ihmisten täytyy osata kertoa mahdollisimman selkeästi, mistä johtuu se, että koirien käyttäytyminen on eri roduilla poikkeavaa toisistaan. Esimerkiksi kaksi saman näköistä koiraa voivat olla hyvin erilaisia - mutta miten?

Huomenta Suomi -ohjelmassa MTV3-kanavalla torstaina 18.7.2019 verrattiin kultaista noutajaa sekä hovawartia. Noutaja on lintukoira ja hovawart on vahtikoira. Lisään tähän käytännön esimerkin havainnollistamaan:

Perheen kotiin on tulossa vieraita, joita koira ei ole koskaan tavannut. 
Keskivertoisesti kultainen noutaja suhtautuu innokkaasti vieraisiin, haluaa niiltä rapsutuksia ja kiehnää ympärillä. 
Keskivertoisesti hovawart ei välttämättä käyttäydy samalla tavalla vaan saattaa haukkua vieraita häntä pystyssä, ehkä jopa murista. Jos hoffin annetaan omassa tahdissa lähestyä vieraita, se mahdollisesti jää rapsutettavaksi jossain vaiheessa vierailua. 

On huomioitava, että nämä esimerkkini ovat karkeita yleistyksiä näistä roduista. On olemassa ihmisiä arastelevia kultsuja ja intopiukeita sosiaalisia hoffeja. 
Koiran pentuaikojen sosiaalistamisella ja kaikilla kokemuksilla sekä perimällä on merkityksensä siinä miten koira lopulta käyttäytyy.

Ongelmana koirankoulutusalalla on se, että kuka tahansa voi sanoa itseään kouluttajaksi. Alalla työskentelee paljon ammattilaisia, joiden ohjeisiin minäkin ammattilaisena voin luottaa. Heillä on yleensä ammattitutkinto tai yliopistotason tutkinto alalta sekä vuosien aikana kerätty kokemus. Heitä yhdistää se, että he opettelevat jatkuvasti uutta tietoa ja päivittävät ajatuksiaan - tarpeen mukana. He kunnioittavat kokemusasiantuntijoita, mutta suodattavat kertomukset nykyaikaisiin tietoihin perustuen.

Sitten on se osa ammattilaisiksi itseään kutsuvia, joiden ansioluettelosta ei löydy opintoja vaan ainoastaan kokemusperäistä tietoa, joka toki voi olla karttunut pitkältä ajalta. Kokemusperäinen tieto on todellakin tärkeää tietoa, mutta tiedon lisääntyessä voi olla aika päivittää ajatuksiaan ja oivaltaa, että jokin käytäntö on vanhentunutta tietoa ja syytä jättää historiaan. Tällaiset asiantuntijat eivät aina osaa perustella ohjeitaan tai he sanovat, että "aina on toimittu näin ja lopulta se on toiminut". Heidän ohjeensa eivät myöskään aina ole käytännön läheisiä ja ymmärrettäviä. 

Seuraavan kerran kun sinun tekee mieli neuvoa jotakuta koiran kouluttamisessa, tee palvelus: ohjaa hänet ammattikouluttajan oppiin. Meillä on ammattitaitoa kouluttaa sekä ihmistä että koiraa – olemme asiakaspalvelijoita sekä kouluttautuneita kokemusammattilaisia. 

Luotettavaa nykyaikaista kirjallisuutta löydät alla olevasta kuvasta, joka on kirjahyllystäni.

Aiempia kirjoituksia Koiraetsivä-blogissani löytyy näistä linkeistä:

- Ratkaisu johtajuusongelmaan? 7.6.2013

- Mitä on miellyttämisenhalu? 14.6.2013

- Koiraetsivä pohtii sopeutumista, 16.7.2013

- Kelataluttimen kirous 23.11.2013

- Koiraetsivä ja pihoissa olevat koirat 30.4.2014

- Koiraetsivä etsimässä hyvinvointia 10.8.2014

- Millainen ihmisten kouluttaja on eläintenkouluttaja?  11.1.2017

- Koiran elekieli - avain koiran mieleen?  31.1.2017

Tausta: Olen ollut koiranomistaja vuodesta 1992 ja toiminut koirakoulussani kouluttajana vuodesta 2008 alkaen. Olen koulutukseltani biologi (HY) sekä ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Näen viikoittain kymmeniä koiria. Vuosien varrella olen tavannut arviolta 1500-2000 koiraa perheineen.

Koulutuksen eteneminen – ryhmäkoko koirakouluissa ja muissa koulutuksissa

Viimeisen 10 vuoden aikana Suomeen on perustettu lukuisa määrä koira-alan yrityksiä, jotka työllistävät ammattimaisia kouluttajia sivu- tai päätoimisesti. Samaan aikaan perinteiset rotu- ja lajiharrastusyhdistysten järjestämät koulutukset toteutetaan enemmän ja vähemmän talkootyönä. Uuden koiranomistajan voi olla vaikea hahmottaa, mitä eroa on käytännössä ammattimaisella ja talkootyöllä järjestettävällä koulutuksella.

Viime vuosina on tullut paljon tietoa tarjolle – kouluttamisesta ja koiran käyttäytymiseen liittyen. Kouluttamisen vaiheista tiedetään hyvinkin paljon ja tehokkaasti toteutettuna koirat oppivat nopeasti – ja omistajat siinä samalla.

Kouluttamisen ihan ensimmäisessä vaiheessa eläintenkouluttaja järjestää tilanteen sellaiseksi, että eläin oppii halutun käytöksen, esimerkiksi kontakti omaan ihmiseen. Tällöin meillä täytyy olla käytettävissä koulutettavalle eläimelle mieluisat palkkiot. Oppimista nopeuttaa ympäristö, jossa ei ole koulutettavaa eläintä häiritseviä ärsykkeitä: esimerkiksi toisia eläimiä, vieraita ihmisiä, ääniä tai hajuja. Mitä paremmin eläintenkouluttaja tuntee koulutettavan eläimen, sitä paremmin hän voi muokata ympäristöä oppimista edistäväksi.

Koirakoulujen ammattitaitoiset kouluttajat osaavat muokata ympäristöä sopivaksi – heillä on todennäköisesti varsin pienet ryhmät, jotta jokainen saa yksilöllistä opetusta alkeisvaiheessa. Sisätiloissa järjestetyillä kursseilla voidaan minimoida häiriötekijät alkeisharjoittelua varten esim. seuraavilla järjestelyillä: väliseinät, ohjeistukset ovista kulkemiseen, millaiset varusteet koiralla ja sen omistajalla tulee olla sekä millainen aikataulu kurssilla on. Jokaisella ammattilaisella on oma taustansa ja kokemusta erilaisista tilanteista – nämä kaikki muokkaavat käytäntöjä.

Monien yhdistysten kurssit pidetään ulkona kesäkaudella, esimerkiksi erilaisilla urheilukentillä, parkkipaikoilla tai yhdistysten omilla ulkokentillä. Esimerkiksi pk-seudulla on monenlaisia kenttiä: osassa hiekkapohja, osassa nurmea, osassa aidat ympärillä, osassa ei.

Pentukoiran oppiminen on tehokasta – käytännössä kaikki eläimet oppivat ihan koko ajan. Jos koiran kanssa mennään ”kylmiltään” kurssille, jossa on useammassa ryhmässä ulkona paljon koiria, ovat alkeistason oppimisen edellytykset todella haastavat.

Yhdistysten koulutuksissa perinteenä on se, että kouluttajana on kokenut harrastaja, joka tuntee harrastuslajin vaatimat taidot ja on osannut opettaa ne omalle koiralleen. Osoituksena taidoista voi olla kisamenestystä kyseisessä harrastuslajissa.

Monet kasvattajat järjestävät koulutuksia pentueidensa pentujen perheille. Kasvattaja on todennäköisesti nähnyt kasvattamansa pennut syntymästä lähtien ja tietää siitä, miten ne ovat kasvaneet. Taustalla voi olla pitkä kokemus saman suvun koirista – arvokasta tietoa toki!

Asiakaspalvelu ja hinnoittelu

Yhdistyksissä aktiivit, talkoolaiset, ottavat vastaan ilmoittautumiset, päivittävät yhdistyksen kotisivuille tiedot jne. Yrittäjä-kouluttajat tekevät saman – ja laskuttavat siitä sekä myös itse kouluttamisesta.

Yrittäjälle kuluja tulee tietysti myös sisätilojen vuokrista ja muista kiinteistä kuluista. Arvonlisävero, 24%, sisältyy hintoihin.

Yhdistykset eivät tavoittele voittoa, joten hinnan tulee kattaa lähinnä tilan tuomat kulut. Talkootyöstä ei makseta rahaa. Monella yhdistyksellä aktiivit keräävät talkootyöstä aktiivisuuspisteitä ja saavat vastapainoksi esim. harjoitella kausikortilla yhdistyksen tilassa.

Kaikenlaisia kursseja tarvitaan!

Kouluttamisen vaiheissa edettyään harrastaja haluaa yleensä kisaamaan lajissaan. Kisaympäristössä on monenlaisia ärsykkeitä ja kisatilanteessa koiran täytyy osata opetetut asiat myös näistä häiriötekijöistä piittaamatta.

Arkitaitojen harjoittelussa olennaista on osata taidot esimerkiksi lenkkeilytilanteissa – kun muita koiria tulee vastaan, kun kotiin tulee vierailijoita jne.

Alkuvaiheen jälkeen harjoituksiin lisätään häiriötekijöitä vähän kerrallaan: uusia ihmisiä, koiria, erilaisia treenipaikkoja.

Yhteenveto

Aloita koirakurssien ”ura” pentusi kanssa sellaisessa ympäristössä, jossa a) ammattitaitoinen kouluttaja auttaa sinua järjestämään tilanteen pennun ja sinun oppimistasi helpottamaan, b) siirry haastavampiin tilanteisiin ja harjoituspaikkoihin, kun tiedät miten toimia erilaisissa tilanteissa. Ja kun koirasi jo osaa perusteita: kontakti, itsehillintä, rauhoittuminen, erilaiset palkitsemistavat.

Kun kohtaat uuden kouluttajan, kerro hänelle mieluiten jo etukäteen vaikkapa sähköpostitse, mitä olette jo ehtineet koirasi kanssa harjoitella. Ammattitaitoinen kouluttaja haluaa ennakkotietoja ja osaa myös hyödyntää niitä – sinua ja koiraasi kunnioittaen.

Muistathan pitää koirasi puolia – jos jokin tilanne on mielestäsi liian vaativa, uskalla sanoa siitä ja vetäydy tarvittaessa pois tilanteesta. Olet oman koirasi luottamushenkilö ja turvallisuuspäällikkö. Tottelevainen koira luottaa omaan ihmiseensä – ansaitusti.