Sivut

torstai 18. heinäkuuta 2019

pohtii: Mihin "koiramaailma" on menossa?


Kuluneen vuoden aikana on Suomessa keskusteltu paljon koirien käyttäytymisestä. On tapahtunut useita koiran kuolemaan johtaneita tilanteita, joissa toinen koira on hyökännyt toisen kimppuun. On tapahtunut myös tilanteita, joissa koira on purrut ihmistä vakavasti.

Olen seurannut tätä keskustelua eläintenkouluttajan roolissa sekä valitettavasti joutunut omien koirienkin kanssa irtokoira tulee rähisten kohti -tilanteisiin. Olen nähnyt paljon erilaisia tilanteita mm. agilitykilpailuissa varsinaisen kisaradan ulkopuolella. Vierailin heinäkuun alussa pitkästä aikaa koiranäyttelyssä oman koirani kanssa – voi olla, että en halua hetkeen sellaiseen osallistua, sillä näin sellaisia tilanteita, joissa koiralla ei ollut hyvä olla. 

Koira-aiheiden pääsystä osaksi yhteiskunnallista keskustelua on se hyöty, että koiranomistajien tarpeet tulevat esille. Koirien määrä on kasvanut ja sitä ei siis voi enää sivuuttaa.

Koiran laji- ja rotutyypillisistä tarpeista ja käyttäytymisen erityispiirteistä tulee koko ajan uutta tietoa. Tuntuu siltä, että alalla juostaan maratonia eteenpäin sprintterin vauhdilla. Ammattilaisenakin on vaikea pysyä kaikesta uudesta tiedosta tietoisena.

Samaan aikaan uuden koiran hankkinut henkilö joutuu ristiriitaiseen tietoähkyyn: kasvattaja neuvoo yhtä, kirjoissa väitetään toista, naapuri kehottaa tekemään kolmannella tavalla ja kotikasvatus neuvoo neljännen tavan. Miten ihmeessä ensimmäisen koiran hankkinut voi osata suodattaa vanhentuneen tiedon, vuosikymmeniä noudatetun perinteen ja uusimman tutkimustiedon toisistaan!? Seuraava neuvo lienee käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä!

On ikävää, että koiraharrastajien kesken on paljon ristiriitoja siitä, mitä neuvotaan. Meidän pitäisi vetää samaa köyttä yhdessä yhteen suuntaan eikä taistella toisia vastaan. 

Tässä esimerkkejä:

Kokeneet koiraharrastajat ja -ammattilaiset puhuvat siitä, että koiraa ei saa inhimillistää. Koiraa ei saa verrata lapseen vaan on muistettava, että kyse on eläimestä.

Mitä on liika inhimillistäminen koiran näkökulmasta? Onko se sitä, että koiraa huollatetaan fysioterapeutilla lihasjumien poistattamiseksi? Onko se sitä, että koiralle puetaan sateella takki, jotta sillä olisi miellyttävämpi ulkoilla? Onko se sitä, että koira viedään talvella uimalaan – jotta kesän venereissuilla koiralla olisi jo kokemus uimisesta? Onko se sitä, että koira saa halutessaan nukkua sängyssä tai sohvalla? Ei. Nämä liittyvät koiran hyvinvoinnista huolehtimiseen ja omistajan tekemiin valintoihin.

Kouluttajana joudun toisinaan oikomaan pinttyneitä käsityksiä siitä, että koira pyrkisi esim. murisemalla ottamaan johtajuuden tai että koira pystyisi kostamaan liian pitkän yksinolon pissaamalla sänkyyn tahallaan. Tämä on sitä inhimillistämistä, jossa mennään pieleen. Koira ei ole kykenevä samanlaiseen järjenjuoksuun kuin ihminen. 
Muriseminen kertoo, että koira on epävarma - anna sille silloin tilaa niin kaikilla säilyy rauhanomainen tunnelma. 
Sänkyyn pissaaminen pitkän yksinolon aikana voi johtua yksinkertaisesti siitä, että koiralla on kova pissahätä ja jonkinlainen pidätyskykyä heikentävä sairaus, kuten virtsatietulehdus.

Koira-alan ihmisten täytyy osata kertoa mahdollisimman selkeästi, mistä johtuu se, että koirien käyttäytyminen on eri roduilla poikkeavaa toisistaan. Esimerkiksi kaksi saman näköistä koiraa voivat olla hyvin erilaisia - mutta miten?

Huomenta Suomi -ohjelmassa MTV3-kanavalla torstaina 18.7.2019 verrattiin kultaista noutajaa sekä hovawartia. Noutaja on lintukoira ja hovawart on vahtikoira. Lisään tähän käytännön esimerkin havainnollistamaan:

Perheen kotiin on tulossa vieraita, joita koira ei ole koskaan tavannut. 
Keskivertoisesti kultainen noutaja suhtautuu innokkaasti vieraisiin, haluaa niiltä rapsutuksia ja kiehnää ympärillä. 
Keskivertoisesti hovawart ei välttämättä käyttäydy samalla tavalla vaan saattaa haukkua vieraita häntä pystyssä, ehkä jopa murista. Jos hoffin annetaan omassa tahdissa lähestyä vieraita, se mahdollisesti jää rapsutettavaksi jossain vaiheessa vierailua. 
On huomioitava, että nämä esimerkkini ovat karkeita yleistyksiä näistä roduista. On olemassa ihmisiä arastelevia kultsuja ja intopiukeita sosiaalisia hoffeja. 
Koiran pentuaikojen sosiaalistamisella ja kaikilla kokemuksilla sekä perimällä on merkityksensä siinä miten koira lopulta käyttäytyy.

Ongelmana koirankoulutusalalla on se, että kuka tahansa voi sanoa itseään kouluttajaksi. Alalla työskentelee paljon ammattilaisia, joiden ohjeisiin minäkin ammattilaisena voin luottaa. Heillä on yleensä ammattitutkinto tai yliopistotason tutkinto alalta sekä vuosien aikana kerätty kokemus. Heitä yhdistää se, että he opettelevat jatkuvasti uutta tietoa ja päivittävät ajatuksiaan - tarpeen mukana. He kunnioittavat kokemusasiantuntijoita, mutta suodattavat kertomukset nykyaikaisiin tietoihin perustuen.

Sitten on se osa ammattilaisiksi itseään kutsuvia, joiden ansioluettelosta ei löydy opintoja vaan ainoastaan kokemusperäistä tietoa, joka toki voi olla karttunut pitkältä ajalta. Kokemusperäinen tieto on todellakin tärkeää tietoa, mutta tiedon lisääntyessä voi olla aika päivittää ajatuksiaan ja oivaltaa, että jokin käytäntö on vanhentunutta tietoa ja syytä jättää historiaan. Tällaiset asiantuntijat eivät aina osaa perustella ohjeitaan tai he sanovat, että "aina on toimittu näin ja lopulta se on toiminut". Heidän ohjeensa eivät myöskään aina ole käytännön läheisiä ja ymmärrettäviä. 

Seuraavan kerran kun sinun tekee mieli neuvoa jotakuta koiran kouluttamisessa, tee palvelus: ohjaa hänet ammattikouluttajan oppiin. Meillä on ammattitaitoa kouluttaa sekä ihmistä että koiraa – olemme asiakaspalvelijoita sekä kouluttautuneita kokemusammattilaisia. 

Luotettavaa nykyaikaista kirjallisuutta löydät alla olevasta kuvasta, joka on kirjahyllystäni.



Aiempia kirjoituksia Koiraetsivä-blogissani löytyy näistä linkeistä:

- Kelataluttimen kirous 23.11.2013



Tausta: Olen ollut koiranomistaja vuodesta 1992 ja toiminut koirakoulussani kouluttajana vuodesta 2008 alkaen. Olen koulutukseltani biologi (HY) sekä ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Näen viikoittain kymmeniä koiria. Vuosien varrella olen tavannut arviolta 1500-2000 koiraa perheineen.