Mitä on miellyttämisen halu?

Kurssilaisten suusta kuulen toisinaan, että ”koirani on helppo kouluttaa, koska sillä on miellyttämisen halua.” Tai sitten perustellaan koiran haastavaa luonnetta sillä, ettei koira halua miellyttää ihmistä vaan ”tekee töitä itselleen”. Mitä nämä tarkoittavat oikeasti, kun otetaan koiran oppimiskyky huomioon?

Eläimet, myös me ihmiset, opimme käytöksemme seurauksista. Teemme mieluusti sellaisia asioita, joista seuraa jotain mukavaa, palkitsevaa. Vältämme ikävien asioiden tekemistä, jos seuraus on riittävän negatiivinen.

Miellyttämisen halun olemassa olo tarkoittaisi sitä, että koira saa palkkion siitä, että ihminen tulee onnelliseksi. Onnellinen ihminen huomioi koiraa kehumalla ja kannustamalla, joten huomio on koiralle ensisijainen palkkio. Nykytutkimus on saanut selville, että koira tarkkailee paljon ihmistensä tunnetiloja ja tunnistaa niitä hyvinkin herkästi.

Aikojen saatossa erilaisia koiratyyppejä on kehittynyt erilaisiin tehtäviin, jotka liittyvät metsästämiseen tai asumuksen vartiointiin. Evoluutio on varmasti vaikuttanut siten, että ihmisten tuntemuksille herkät koirat ovat lisääntyneet sellaisissa töissä, joissa ihmiset ja koirat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tyypillinen esimerkki ovat paimenkoirat. Toisena äärityyppinä ovat koirat, jotka tekevät itsenäisesti työtä, kuten vaikkapa kaukana ihmisestä saaliseläintä ajavat metsästyskoirat tai rottakoirat, jotka touhuavat itsekseen talleilla ja navetoissa hävittäen jyrsijöitä. Rottakoirathan tekevät itse asiassa samaa työtä kuin kissat, joista usein sanotaan, että niillä ei ole miellyttämisen halua.

Itsenäisessä työssä kaukana ihmisestä koira joutuu tekemään päätöksiä riippumatta ihmisen ohjeistuksesta. Kuitenkin metsästyskoiran, kuten noutajan tai seisovan lintukoiran, halutaan tuovan saaliin metsästäjälle. Eikös tässä olekin ristiriita? Mitä koira tarvitsee palkkioksi? Riittääkö pelkkä tyytyväinen rapsutus?

Miten koira oppii? –luennolla käydään läpi erilaisia palkkioita, joita käytetään toivottujen käytösten opettamisessa. Usein osallistujat saavat uusia ajatuksia siitä, miten monipuolisesti erilaiset ympäristössä olevat asiat voivat toimia palkkioina. Vastaavasti näiden asioiden poistaminen saatavilta on rankaisu.

Mikä on sinun koirallesi paras palkkio? 

Miten käytät ympäristössä olevia ärsykkeitä palkkioina?

Tervetuloa Koiraetsivä-päivään sunnuntaina 16.6. klo.14 alkaen!

... löysi ratkaisun johtajuus-ongelmaan?

Koirat tarvitsevat sääntöjä ja rajoja tai kuluneen sanonnan mukaan rajoja ja rakkautta. Toisaalta paljon keskustellaan myös siitä, että koiria inhimillistetään, niihin suhtaudutaan kuin lapsiin. Millainen rooli meillä ihmisillä on koiran elämässä?

Moni Virikkeen kurssilainen mainitsee sanan johtaja tai johtajuus. Sanat tulevat usein esille paitsi viittauksissa tv-ohjelmiin ja kirjoihin myös erilaisilta tahoilta saatuihin neuvoihin. Johtajuus-sanaan liitetään usein aiemmin yleinen tiukka ja rankaisemiseen perustuva koulutustapa, jossa koiraa ohjataan kolinapurkeilla pelottelemalla tai jääkaudella eli huomioimattomuudella. Johtajuus tai pomon rooli liitetään usein myös saman perheen useamman koiran väliseen suhteeseen: esim. ”Nuorempi yritti selvästi ottaa johtajuuden astuessaan vanhempaa koiraamme”.  Toisaalta johtajuus-sanalla saatetaan tarkoittaa nykyaikaiseen palkitsemiseen perustuvaa koulutustapaa käyttävän koiranomistajan roolia resurssien säätelijänä.

Taannoin keskustelin Facebookissa muutaman kollegan kanssa siitä, mitä Koirakuiskaajana tunnettu Cesar Millan on kirjoittanut. Esille nousi muun muassa se, että johtajuus-sanan tilalle tulisi saada jokin uusi termi, jotta aiemmat käsitykset ja tunteet koiran kouluttamisesta voitaisiin jättää vihdoin lopullisesti syrjään. Kollegat, eläinten kouluttamisen ammattilaiset, ehdottivat termeiksi mm. seuraavia: elättäjä, resource manager suom. resurssien hallinnoija, resource controller suom. resurssien kontrolloija, luottamushenkilö, pääluottamushenkilö, opas, opastaja ja ohjaaja. Jo aiemmin mm. David Appleby on kirjoittanut aiheesta.

Elättäjänä me koiranomistajat tarjoamme koirillemme niiden hyvinvoinnin takaavia asioita, kuten ruokaa ja juomaa, liikuntaa, virikkeitä ja sosiaalisia suhteita. Näiden resurssien saatavuutta hallinnoi ihminen. Käyttäytymällä toivotulla tavalla koira tai muu lemmikkieläin saa resursseja itselleen. Vastaavasti ei-toivottu käytös johtaa resurssin menettämiseen.

Toisaalta meidän tulee myös olla luotettavia henkilöitä koiran elämässä. Koirat voivat paremmin, kun ne voivat luottaa lähellään toimivien ihmisten tekemisiin. Kun ihminen toimii aina samojen sääntöjen mukaan, saavutamme koiran luottamuksen. Näin koirakin alkaa käyttäytyä luottamuksen arvoisesti. Kouluttamisessa on kyse näiden sääntöjen kertomisesta, koiran opastamisesta, toimimaan toivotulla tavalla. Olemme siis myös koiriemme oppaita tai opastajia, elämän ohjaajia. Sanalistaan voisi lisätä myös joidenkin koirankouluttajien käyttämän sanan vanhemmuus, joka kavahtaa inhimillistävältä ja mahdollisesti arveluttavalta.

Toisinaan katson tv:stä ohjelmaa, jossa Supernanny tulee lapsiperheen avuksi. Hän tarkkailee perheen toimintaa, sitten keskustellaan vanhempien kanssa ja sen jälkeen ryhdytään rakentamaan uusia rutiineja. Tämä aloitetaan kirjoittamalla säännöt ja ne käydään läpi lasten kanssa. Aluksi lasten on vaikea sopeutua uusiin sääntöihin ja vanhemmat tarvitsevat Supernannyn kannustusta jaksaakseen jatkaa uusien sääntöjen noudattamista. Lopulta lapsetkin kiittelevät Supernannyä avusta ja elämä on helpompaa kuin aiemmin.

Olin vuosi sitten Victoria Stillwellin Positively-seminaarissa Finlandiatalossa. Hän kertoi saaneensa idean tv-ohjelmaansa katsomalla Supernanny-ohjelmaa. Ja Stillwellin ohjelman rakennehan on jokseenkin samanlainen kuin ”ihmeitä” tekevän lastenhoitajan.Olemmeko sittenkään kovin kaukana vanhemmuudesta suhteessa koiriimme? Sekä lapsille että koirille pitää säännöt tuoda selvästi esille...

Teini-ikäisten lasten ongelmiin pureutuu Ankara isäntäperhe –ohjelma, jossa huonosti käyttäytyvät teinit lähetetään toiseen perheeseen viikoksi elämään erilaisilla säännöillä. Väliaikaisessa perheessä niin ikään luetellaan säännöt, sitten seuraa sääntöjä vastaan kapinointia ja lopulta nuoret heräävät ajattelemaan omaa käytöstään. Lopputulos on useimmiten elämälleen suunnan löytänyt nuori, joka vihdoin alkaa kunnioittamaan vanhempiaan.

Millainen sinun roolisi on koirasi elämässä? Millainen haluaisit sen olevan?

Millaisia sääntöjä sinä olet opettanut koirallesi? Miten kerrot nämä säännöt koiralle – koirien ei vielä ole todettu osaavan suomenkieltä!

Löysikö Koiraetsivä ratkaisun johtajuus-ongelmaan?

löytää hauskoja luontohavaintoja

Uuden blogin kunniaksi!

Virikkeen demokoirat nauttivat tänään aamulenkillä mm. kieriskelystä heinikossa ja oravapariskunnan touhujen katselusta. Taustalla kukkui kaksi käkeä yhtä aikaa - sellaista ei ole kyllä aiemmin tullut kohdattua!

Tämän blogin aiheina tulee olemaan Koiraetsivän erilaiset löydöt. Aika näyttää, mitä kaikkea löytyy... :)

-Marianne, Koiraetsivä