Sivut

perjantai 7. kesäkuuta 2013

... löysi ratkaisun johtajuus-ongelmaan?

Koirat tarvitsevat sääntöjä ja rajoja tai kuluneen sanonnan mukaan rajoja ja rakkautta. Toisaalta paljon keskustellaan myös siitä, että koiria inhimillistetään, niihin suhtaudutaan kuin lapsiin. Millainen rooli meillä ihmisillä on koiran elämässä?

Moni Virikkeen kurssilainen mainitsee sanan johtaja tai johtajuus. Sanat tulevat usein esille paitsi viittauksissa tv-ohjelmiin ja kirjoihin myös erilaisilta tahoilta saatuihin neuvoihin. Johtajuus-sanaan liitetään usein aiemmin yleinen tiukka ja rankaisemiseen perustuva koulutustapa, jossa koiraa ohjataan kolinapurkeilla pelottelemalla tai jääkaudella eli huomioimattomuudella. Johtajuus tai pomon rooli liitetään usein myös saman perheen useamman koiran väliseen suhteeseen: esim. ”Nuorempi yritti selvästi ottaa johtajuuden astuessaan vanhempaa koiraamme”.  Toisaalta johtajuus-sanalla saatetaan tarkoittaa nykyaikaiseen palkitsemiseen perustuvaa koulutustapaa käyttävän koiranomistajan roolia resurssien säätelijänä.

Taannoin keskustelin Facebookissa muutaman kollegan kanssa siitä, mitä Koirakuiskaajana tunnettu Cesar Millan on kirjoittanut. Esille nousi muun muassa se, että johtajuus-sanan tilalle tulisi saada jokin uusi termi, jotta aiemmat käsitykset ja tunteet koiran kouluttamisesta voitaisiin jättää vihdoin lopullisesti syrjään. Kollegat, eläinten kouluttamisen ammattilaiset, ehdottivat termeiksi mm. seuraavia: elättäjä, resource manager suom. resurssien hallinnoija, resource controller suom. resurssien kontrolloija, luottamushenkilö, pääluottamushenkilö, opas, opastaja ja ohjaaja. Jo aiemmin mm. David Appleby on kirjoittanut aiheesta.

Elättäjänä me koiranomistajat tarjoamme koirillemme niiden hyvinvoinnin takaavia asioita, kuten ruokaa ja juomaa, liikuntaa, virikkeitä ja sosiaalisia suhteita. Näiden resurssien saatavuutta hallinnoi ihminen. Käyttäytymällä toivotulla tavalla koira tai muu lemmikkieläin saa resursseja itselleen. Vastaavasti ei-toivottu käytös johtaa resurssin menettämiseen.

Toisaalta meidän tulee myös olla luotettavia henkilöitä koiran elämässä. Koirat voivat paremmin, kun ne voivat luottaa lähellään toimivien ihmisten tekemisiin. Kun ihminen toimii aina samojen sääntöjen mukaan, saavutamme koiran luottamuksen. Näin koirakin alkaa käyttäytyä luottamuksen arvoisesti. Kouluttamisessa on kyse näiden sääntöjen kertomisesta, koiran opastamisesta, toimimaan toivotulla tavalla. Olemme siis myös koiriemme oppaita tai opastajia, elämän ohjaajia. Sanalistaan voisi lisätä myös joidenkin koirankouluttajien käyttämän sanan vanhemmuus, joka kavahtaa inhimillistävältä ja mahdollisesti arveluttavalta.

Toisinaan katson tv:stä ohjelmaa, jossa Supernanny tulee lapsiperheen avuksi. Hän tarkkailee perheen toimintaa, sitten keskustellaan vanhempien kanssa ja sen jälkeen ryhdytään rakentamaan uusia rutiineja. Tämä aloitetaan kirjoittamalla säännöt ja ne käydään läpi lasten kanssa. Aluksi lasten on vaikea sopeutua uusiin sääntöihin ja vanhemmat tarvitsevat Supernannyn kannustusta jaksaakseen jatkaa uusien sääntöjen noudattamista. Lopulta lapsetkin kiittelevät Supernannyä avusta ja elämä on helpompaa kuin aiemmin.

Olin vuosi sitten Victoria Stillwellin Positively-seminaarissa Finlandiatalossa. Hän kertoi saaneensa idean tv-ohjelmaansa katsomalla Supernanny-ohjelmaa. Ja Stillwellin ohjelman rakennehan on jokseenkin samanlainen kuin ”ihmeitä” tekevän lastenhoitajan.Olemmeko sittenkään kovin kaukana vanhemmuudesta suhteessa koiriimme? Sekä lapsille että koirille pitää säännöt tuoda selvästi esille...

Teini-ikäisten lasten ongelmiin pureutuu Ankara isäntäperhe –ohjelma, jossa huonosti käyttäytyvät teinit lähetetään toiseen perheeseen viikoksi elämään erilaisilla säännöillä. Väliaikaisessa perheessä niin ikään luetellaan säännöt, sitten seuraa sääntöjä vastaan kapinointia ja lopulta nuoret heräävät ajattelemaan omaa käytöstään. Lopputulos on useimmiten elämälleen suunnan löytänyt nuori, joka vihdoin alkaa kunnioittamaan vanhempiaan.

Millainen sinun roolisi on koirasi elämässä? Millainen haluaisit sen olevan?

Millaisia sääntöjä sinä olet opettanut koirallesi? Miten kerrot nämä säännöt koiralle – koirien ei vielä ole todettu osaavan suomenkieltä!

Löysikö Koiraetsivä ratkaisun johtajuus-ongelmaan?

3 kommenttia:

  1. Me käydään usein koirapuistossa. Usein iltapäivisin puisto on tyhjä, ja silloin olemmekin ottaneet "Lähtöluvan" käyttöön.
    Koiran tulee osoittaa kiinnostusta muhun, eli sen tulee "pyytä multa lupa" eli ottaa kontaktin portinluona oma-aloitteisesti. Sitten annan koiralle luvan.

    Mun mielestä hyvä käytäntö meillä. Koira tietää että ei saa rynnätä juoksemaan ominpäin. Ihan kuin pienillä lapsilla, ei saa esim. ottaa ilman lupaa.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. (oikolukua...)
    Tuohan Elinan sääntö on varsin kätevä, kun sen vielä vaatii joka paikassa ovien luona. Meillä sääntönä on se, että koirien täytyy istua suljetun oven edessä kunnes sanon "mennään".

    Koirapuistossa Pico istuu automaattisesti heti portista sisälle tulemisen jälkeen, se on aina ollut hihnan irrottamisen edellytys.

    VastaaPoista