pohtii positiivista koirakuvaa

Viime aikoina on julkisuudessa uutisoitu paljon negatiivisia koiriin liittyviä tapahtumia, kuten tilanteita, joissa toinen koira tai ihminen on joutunut purruksi. Koira-ammattilaisena seuraan mm. Facebookissa paljon eläinaiheisia uutisointeja, joista monet ovat positiivisia. On todella harmillista, että uutisiin päätyy enemmän negatiivisia kuin positiivisia koira-aiheita, sillä koira on aivan mahtava hyvinvointiamme edistävä eläinlaji.

Päätin ryhtyä toimeen ja otin yhteyttä paikallisradioon, Ylen aikaiseen / Yle Helsinki. Tänään kävin Radiotalossa vieraana lähetyksessä. Aikaa oli 10 min ja tuntuu, että se kului siivillä! Sanottavaa jäi paljon ja siksipä tätä kirjoitankin!

Työssäni tapaan paljon sellaisia koiranomistajia, jotka haluavat panostaa koiransa käyttäytymiseen, yhteiskuntakelpoisuuteen. Moni heistä harrastaa säännöllisesti koiransa kanssa jotain lajia: agilityä, tottelevaisuuskoulutusta, rally-tokoa tai ihan yksinkertaisesti opettavat erilaisia temppuja koiran ja itsensä iloksi. 

Monet kurssilaiset ovat kertoneet sellaisista tilanteista, joissa toisen koiran omistaja ei saa koiraansa hallittua ja käy vahinko. Onneksi tilanteet eivät kovin usein pääty yhtä traagisesti kuin lehdistössä tuodaan esille. Yksikin ikävä tilanne riittää pilaamaan päivän ja aiheuttamaan vähintään mielipahaa.

Toisinaan tarinassa on koiraton ihminen, joka omalla käytöksellään vesittää ahkeran kurssilaisen harjoitteleman taidon. Esimerkiksi riehakkaasti tervehtivän koiran kanssa on täytynyt paljon harjoitella hillittyä kaunista tervehtimistä. Ethän siis provosoi riehakkaasti juttelemalla tällaista koiraa!?

Oma lukunsa on sitten vielä se joukko koiranomistajia, jotka eivät kaipaa neuvoja, mutta heillä on silti ongelmia koiran käsittelyssä. Tällaisia koiria käy sääliksi, sillä ne ovat päätyneet osaamattoman ihmisen omistamaksi eikä koira sinänsä voi asiaan suoraan vaikuttaa. Motivaatio kouluttaa koiraa lähtee aina koiranomistajasta itsestään!

Sitten on joukko sellaisia koiranomistajia, jotka kyllä kouluttavat koiriaan, mutta tekevät sen arveluttavalla tavalla: esimerkiksi käyttävät fyysistä rankaisua tai korottavat ääntään jatkuvasti. Heidänkin koiriaan käy sääliksi, sillä koira ei taatusti voi hyvin tällaisessa ympäristössä.

Onnekseni kuulen kurssilaisiltani myös positiivisia esimerkkejä, joista tässä yksi:
Kurssilainen ulkoilutti koiriaan pellolla juoksuttamalla. Hän havahtui pian lähestymässä olevaan ryhmään nuoria miehiä polkupyörineen. Valistunut kurssilainen pyysi oitis koirat luokseen. Yllättynyt hän oli siitä, että nuoret miehet pysähtyivät ja taluttivat polkupyöränsä koirien ohitse. Kurssilainen äimistyi tästä ystävällisestä pienestä eleestä varsinkin, kun yksi miehistä totesi että "tietysti me talutamme pyörät koirien ohi". 
Toinen kurssilainen kertoi vastaavanlaisen tilanteen ratsastuslenkiltä. Mopopojat olivat sammuttaneet ajokkinsa, kun näkivät hevosten olevan tulossa kohti. 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutusmenetelmistä tehokkain ja turvallisin on palkitsemiseen perustuva lähestymistapa. Tässä muutamia linkkejä tutkimustuloksiin/artikkeleihin:
1) https://www.clickertraining.com/files/Wood_Lindsay_CLICKER_BRIDGING_STIMULUS_EFFICACY.pdf
2) http://www.clickertraining.com/node/226
3) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2654273/

Jos sinulla on lähipiirissä koiranomistaja, mutta koiran kanssa oleminen on jotenkin hankalaa, ehdota ammattilaisen apuun turvautumista! Mitä aiemmin koiran käytökseen saadaan muutos, sitä helpommin muutos on mahdollista! Muutos lähtee aina koiran kanssa toimivien ihmisten omasta halusta!

Älä jää seuraamaan sivusta vaan tee asialle jotain nyt heti tänään!

Halutessasi voit kirjoittaa kommentteihin positiivisen koiratilanteen arjestasi! Laitetaan positiivisuus kiertämään!