Koiran elekieli - avain koiran mieleen?

Nuorempi koira makoilee sohvalla rapsuteltavana. Vanhempi koira haluaisi rapsutettavaksi myös, joten se hakee pehmolelun sohvan viereen. Nuorempi koira laskeutuu sohvalta ja kaappaa lelun suuhunsa. Vanhempi koira kiipeää tyytyväisenä lämpimälle sohvalle rapsutettavaksi.

Mitä tässä tapahtui? Ihmiset ovat ohjanneet nuorempaa koiraa pois tilanteista tarjoamalla sille mieluisan lelun tilalle. Vanhempi koira on ilmeisesti katsonut vierestä ja hoksasi tehdä samoin. Tämä esimerkki kuvastaa koiran rauhanomaista pyrkimystä ratkaista konfliktitilanteita – kun siihen annetaan mahdollisuus!

Koirapuistossa on paimenkoirapentu, jolla on korvat juuri nousseet pystyasentoon. Portista on menossa sisälle spanieli emäntänsä ja lastenvaunujen kanssa. Pennun emäntä huikkaa toiselle: ”Tämä sitten haukkuu teidät!” ja saman tien pentu pöhähtelee karvat pystyssä koko selän pituudelta. Häntää pentu pitää koipien välissä. Tästä huolimatta spanieli päästetään vapaaksi ja pian pentu pinkoo karkuun perässään juoksevaa spanielia, jolla on kuitenkin positiiviset aikeet.

Miksi paimenkoiran pentu ei tajunnut spanielin positiivisia aikeita? Miksi spanielin omistaja päästi koiransa vapaaksi? Miten tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia, jotta paimenkoiralle ei jäisi ikävää muistoa tilanteesta? Mitä tästä voi seurata pitkällä tähtäimellä paimenkoiralle, spanielille tai vaunuissa istuvalle lapselle?

Kävelen mutkaista metsätietä lenkkimme loppuvaiheessa. Olen ottanut narttukoirani taluttimeen, koska tiellä on huono näkyvyys eteenpäin. Uroskoirani on pitkässä kelataluttimessa. Näen uroksen nostavan korvat höröön ja sen olemus valpastuu muutenkin. Pian edessämme meitä kohti juoksee kaksi omia koiriani suurempaa koiraa. Päätän sekunnissa olla mahdollisimman rauhallinen – katsotaan mitä tapahtuu! Jos koirani kokee tarpeen puolustautua, annan sen tehdä niin. Vastaan juosseista koirista toinen on uros ja toinen narttu. Näen sen omien koirieni eleistä. Uroskoirani seisoo jäykkänä toisen uroksen edessä, sekunnissa tapahtuu rähähdys, mutta vain lyhyesti. Molemmilla koirilla korvat ovat taakse kääntyneinä ja häntä tiukasti kaarella. Pyrin pitämään taluttimen löysällä, jotta en provosoi tilannetta enempää. Hetken päästä näiden koirien omistaja ilmaantuu tietä pitkin. Hän ottaa uroskoiran taluttimeen ja jatkaa matkaa.

Mitä olisi tapahtunut, jos kaikki koirat olisivat olleet vapaina? Mitä olisi tapahtunut, jos vastaan juosseiden koirien omistaja olisi ollut lähempänä ja olisi vain jatkanut matkaa? Mitä olisi tapahtunut, jos olisin kiristänyt talutinta koirien tullessa juosten meitä kohti tai niiden ollessa nenätysten?

Kallioisella metsäpolulla oma koirani juoksee 10 metriä edelläni ja huomaa vastaan tulevan ihmisen, jolla on pentukoira jaloissaan. Kutsun oman koirani luokseni, mutta pentu nostetaan syliin ja oma koirani ihmettelee tätä eikä hoksaa kutsuani. Samaan aikaan toinen koirani ääntele voimakkaasti vinkuen, joten kutsuni tuskin kantautuvat kunnolla. Tilanne on kaoottinen. Pentua kantava mies jatkaa kuitenkin meitä kohti kävelemistä ja saan koirani kiinni. Hän jatkaa matkaa, pentu edelleen sylissään korvat luimussa.

Millainen mielikuva tällaisesta kohtaamisesta jää pennulle, jolla on herkkä sosiaalistumiskausi meneillään tai lopuillaan? Miten olisi ollut järkevä toimia tilanteen jälkeen vahinkojen minimoimiseksi?

Nämä tilanteet käydään läpi Avointen ovien aikana Elekieli ja Onnistuneet ohittelut -osioiden aikana – tervetuloa kuulemaan koiria kunnioittavat ratkaisut. 

Millainen ihmisten kouluttaja on eläintenkouluttaja?

Koirapalvelu Virikkeen perustamisesta tulee maaliskuussa kuluneeksi jo yhdeksän vuotta!
Tuona aikana koirien kouluttaminen on muuttunut - on melkein jo itsestään selvää, että pentu viedään pentukurssille sosiaalistumaan ja saamaan oppia. 

Toisaalta ymmärretään sekin, että koirakoulussa ollaan yhdessä koiran kanssa. Koirakoulun kouluttajan työ on oikeastaan enemmän ihmisen kuin sen nelijalkaisen parhaan ystävän kouluttamista. 

Koirankoulutusmaailmassa on vahva perinne sille, että uusia pennunomistajia kouluttaa meritoitunut kasvattaja. Ohjeita tulee myös eläinlääkäriltä, sosiaalisesta mediasta erilaisilta keskustelupalstoilta, ehkä naapureilta ja työkavereilta. Pahimmillaan pentuparan ihminen on ymmällään - ohjeet voivat olla pahasti ristiriidassa. Jos ohjeita sitten sovelletaan miten minäkin päivänä, pentukin menee sekaisin ja seuraus on yhteydenotto ongelmakoirakouluttajalle. Hän huokaisee mielessään "kumpa olisimme tavanneet pentukurssilla".

On ihmisiä, jotka kuvittelevat koiran kouluttamisen olevan kamalan vaativaa! Heillä usein on vahva näkemys sille, miten he haluavat toimia. Heillä voi olla pitkä kokemus useamman koiran kouluttamisesta. Sitten kun omalle kohdalle sattuukin erilainen koirayksilö, joudutaan istumaan alas ja ehkäpä myöntämään omien taitojen rajallisuus. Iso hatunnosto heille, jotka ovat myöntäneet puutteensa ja astuneet opintielle tähän mielenkiintoiseen maailmaan!

Viisas yhdysvaltalainen eläintenkouluttaja, alan pioneeri, Bob Bailey on tiivistänyt monia kouluttamisen periaatteita tiiviisiin lausahduksiin. Yksi kaiken kattavista on "change your behavior". 

Jos ja kun koira ei käyttäydy ihmisen toivomalla tavalla, täytyy jotain muuttaa: sekä ihmisen että koiran. Kun ihminen muuttaa käytöstään, koirakin sen todennäköisesti tekee! 

Avainkysymys on se, miten ihminen oppii toimimaan eri tavalla! Jos hän tekee jotain eri tavalla vain kouluttajan läsnäollessa, ei koira kotona käyttäydy eri tavalla. Jos joku toinen perheenjäsen provosoi koiraa, ei auta että yksi perheenjäsen toimii eri tavalla! 

Monelle kurssilaiselle erilainen toimintatapa on haaste. Jokaisen meistä täytyy miettiä ihan konkreettisesti mitä teen. Missä kädessä pidän taluttimen, entä naksuttimen? Tarvitsenko naksutinta? Missä pidän namit tai palkkiolelun? Millainen talutin on omaan käteen sopivin ja suhteessa koiran kokoon oikean vahvuinen? Missä tilanteissa harjoittelen koiran kanssa - kuinka paljon haluan käyttää aikaani koiran kanssa?

Kurssitilanteessa edistyminen on osin kouluttajan vastuulla. Jos osallistuja jatkuvasti kokee epäonnistumista ja hänen koiransa käyttäytyminen ei muutu, kotona tai kurssilla, saattaa hän todeta, että menetelmä ei toimi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole!  Osaava kouluttaja osaa ohjeistaa joko muuttamaan jotain käytännöissä tai kehottaa jatkamaan vielä hetken samalla tavalla. Me ihmiset olemme liian usein kovin kärsimättömiä! 

Kouluttajalta tuleva palaute voi olla osallistujalle joko positiivista tai negatiivista. Ihan niinkuin koirallekin, myös meille ihmisille negatiivinen palaute masentaa ja tekee oppimisesta vaikeaa ja ikävää. Ei tee mieli yrittää, kun takana on paljon epäonnistumisia!

Ammatikseen työskentelevät päätoimiset eläintenkouluttajat keräävät jatkuvasti uusia kokemuksia uteliaiden oppijoiden elkein. Heillä on mielikuvitusta ja ideoita sekä arviointikykyä. 

Etsi siis itsellesi ja koirallesi sellainen kouluttaja, joka antaa konkreettisia ohjeita sekä kannustaa palautteessaan, mutta toisaalta haastaa sopivasti! 

***************************************************************************************************************

Koirapalvelu Virikkeen kurssitila löytyy Vantaan Petikosta

 - tervetuloa tutustumaan - 

AVOIMET OVET

 sunnuntaina 12.2.2017 klo.11-16

LISÄTIETOJA: 

www.koirapalveluvirike.net

*****************************************************************************************************************