Koiran elekieli - avain koiran mieleen?

Nuorempi koira makoilee sohvalla rapsuteltavana. Vanhempi koira haluaisi rapsutettavaksi myös, joten se hakee pehmolelun sohvan viereen. Nuorempi koira laskeutuu sohvalta ja kaappaa lelun suuhunsa. Vanhempi koira kiipeää tyytyväisenä lämpimälle sohvalle rapsutettavaksi.

Mitä tässä tapahtui? Ihmiset ovat ohjanneet nuorempaa koiraa pois tilanteista tarjoamalla sille mieluisan lelun tilalle. Vanhempi koira on ilmeisesti katsonut vierestä ja hoksasi tehdä samoin. Tämä esimerkki kuvastaa koiran rauhanomaista pyrkimystä ratkaista konfliktitilanteita – kun siihen annetaan mahdollisuus!

Koirapuistossa on paimenkoirapentu, jolla on korvat juuri nousseet pystyasentoon. Portista on menossa sisälle spanieli emäntänsä ja lastenvaunujen kanssa. Pennun emäntä huikkaa toiselle: ”Tämä sitten haukkuu teidät!” ja saman tien pentu pöhähtelee karvat pystyssä koko selän pituudelta. Häntää pentu pitää koipien välissä. Tästä huolimatta spanieli päästetään vapaaksi ja pian pentu pinkoo karkuun perässään juoksevaa spanielia, jolla on kuitenkin positiiviset aikeet.

Miksi paimenkoiran pentu ei tajunnut spanielin positiivisia aikeita? Miksi spanielin omistaja päästi koiransa vapaaksi? Miten tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia, jotta paimenkoiralle ei jäisi ikävää muistoa tilanteesta? Mitä tästä voi seurata pitkällä tähtäimellä paimenkoiralle, spanielille tai vaunuissa istuvalle lapselle?

Kävelen mutkaista metsätietä lenkkimme loppuvaiheessa. Olen ottanut narttukoirani taluttimeen, koska tiellä on huono näkyvyys eteenpäin. Uroskoirani on pitkässä kelataluttimessa. Näen uroksen nostavan korvat höröön ja sen olemus valpastuu muutenkin. Pian edessämme meitä kohti juoksee kaksi omia koiriani suurempaa koiraa. Päätän sekunnissa olla mahdollisimman rauhallinen – katsotaan mitä tapahtuu! Jos koirani kokee tarpeen puolustautua, annan sen tehdä niin. Vastaan juosseista koirista toinen on uros ja toinen narttu. Näen sen omien koirieni eleistä. Uroskoirani seisoo jäykkänä toisen uroksen edessä, sekunnissa tapahtuu rähähdys, mutta vain lyhyesti. Molemmilla koirilla korvat ovat taakse kääntyneinä ja häntä tiukasti kaarella. Pyrin pitämään taluttimen löysällä, jotta en provosoi tilannetta enempää. Hetken päästä näiden koirien omistaja ilmaantuu tietä pitkin. Hän ottaa uroskoiran taluttimeen ja jatkaa matkaa.

Mitä olisi tapahtunut, jos kaikki koirat olisivat olleet vapaina? Mitä olisi tapahtunut, jos vastaan juosseiden koirien omistaja olisi ollut lähempänä ja olisi vain jatkanut matkaa? Mitä olisi tapahtunut, jos olisin kiristänyt talutinta koirien tullessa juosten meitä kohti tai niiden ollessa nenätysten?

Kallioisella metsäpolulla oma koirani juoksee 10 metriä edelläni ja huomaa vastaan tulevan ihmisen, jolla on pentukoira jaloissaan. Kutsun oman koirani luokseni, mutta pentu nostetaan syliin ja oma koirani ihmettelee tätä eikä hoksaa kutsuani. Samaan aikaan toinen koirani ääntele voimakkaasti vinkuen, joten kutsuni tuskin kantautuvat kunnolla. Tilanne on kaoottinen. Pentua kantava mies jatkaa kuitenkin meitä kohti kävelemistä ja saan koirani kiinni. Hän jatkaa matkaa, pentu edelleen sylissään korvat luimussa.

Millainen mielikuva tällaisesta kohtaamisesta jää pennulle, jolla on herkkä sosiaalistumiskausi meneillään tai lopuillaan? Miten olisi ollut järkevä toimia tilanteen jälkeen vahinkojen minimoimiseksi?

Nämä tilanteet käydään läpi Avointen ovien aikana Elekieli ja Onnistuneet ohittelut -osioiden aikana – tervetuloa kuulemaan koiria kunnioittavat ratkaisut.