Sivut

tiistai 16. heinäkuuta 2013

... pohtii sopeutumista


Mitä on sopeutuminen? Miten meidän täytyy sopeutua koiran olemassaoloon? Miten koiran täytyy sopeutua meidän kanssamme elämiseen?

Luonnossa sopeutumiskykyisin eliöyksilö selviytyy: se saa eniten ravintoa ja jälkeläisiä. Sopeutuneimpien yksilöiden geenit yleistyvät populaatiossa. Ympäristötekijöiden muuttuessa, menestyvin yksilö ei ehkä enää ole menestyvin. Uudenlaisissa olosuhteissa toisenlaisista geeneistä tulee menestyksekkäitä ja ne vuorostaan yleistyvät. Tämän takia luonnossa tarvitaan vaihtelua ominaisuuksiin. Jos kaikkien yksilöiden geenit ovat samanlaisia ja ympäristötekijät muuttuvat, sopeutumiskyvytön laji kuolee sukupuuttoon.

Entäs sitten nykykoira, jonka jalostusta harvoin ohjaa pelkästään luonnonvalinta? Miten jalostaisimme sopeutumiskykyisiä koiria? Millainen on ihanteellinen seurakoira tai perhekoira – miten paljon sopeutumiskykyä voimme koiraltamme vaatia?

Ennalta arvaisi, että kokeneen koiranomistajan on helppo kouluttaa uusi pentu talon tavoille. Vaan onko näin? Viime aikoina olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat hiljattain menettäneet ikääntyneen koiran ja perhe on saanut uuden nelijalkaisen jäsenen. Väistämättä me tapoihimme tottuneet vertaamme edesmenneen koiran tapoja uuden tulokkaan olemukseen tai toisinpäin. Vanhan koiran kanssa kaikki tuntui niin helpolta – sehän on kuin ajatus! Vuosien saatossa koira ja ihminen ovat sopeutuneet toistensa elämään. Uuden perheenjäsenen myötä tarvitaan jälleen sopeutumiskykyä ja ennen kaikkea sopeutumishalua.

Beta-flatti noin 12 vko
Koiraongelmista ja ongelmakoirista keskustellaan paljon nykyaikana. Usein ongelmat olisivat vältettävissä, kun pennun kouluttamiseen käytettäisiin aikaa runsaasti ja suunnitelmallisesti. Perheyksikkönä meidän tulee muodostaa tietyt säännöt, ihanne tapauksessa jo ennen pennun saapumista. Etukäteen täytyy miettiä, mitkä asiat ovat tärkeitä: käykö meillä paljon vieraita? Saako koira viettää vapaasti aikaa aidatulla pihalla? Saako koira tulla sänkyyn tai sohvalle? Miten arvoesineet ja muu irtaimisto pidetään poissa pennun ulottuvilta? Miten koiran tulee käyttäytyä aikuisena tervehtiessään vieraita?

Useimmiten pennun tuloon valmistaudutaan tekemällä kodista pentuturvallinen. Mutta miten paljon meidän 
täytyy sopeutua uuden perheenjäsenen saapumiseen? Onko liikaa se, että irtaimisto pidetään ainakin vuoden ajan poissa koiran ulottuvilta? Kengät siivotaan kaappiin? Kirjahyllyn eteen laitetaan suojaverkko, jotta pentu ei pääse kirjoihin ja valokuva-albumeihin käsiksi tai siis ”hampaiksi”?

Beta-flatti 10 v.
Sopeutuminen on käyttäytymisen muuttamista. Käyttäytymisen muuttuminen on oppimista. Meidän täytyy siis oppia uusia tapoja, kun perheeseen saapuu uusi jäsen, oli kyse ihmisestä tahi karvaisemmasta jäsenestä.


Sopeutumista on myös uusien nykyaikaisten (eläinten)koulutusmenetelmien käyttämiseen siirtyminen. 

Äkkiseltään uudenlainen lähestymistapa tuottaa muutosvastarintaa ja tietoa joutuu sulattelemaan. Oppimiseen kuuluu prosessointi. Annetaan siis itsellemme aikaa prosessoida ja mietiskellä uusia asioita, liittyivät ne koiriin tai johonkin muuhun elämän osa-alueeseen.

Virikkeen kursseilta löydät sopivaa prosessoitavaa sinulle ja koirallesi - virikkeiksikin niitä kutsutaan! :)

1 kommentti:

  1. Olipas hauskaa, että Koiramme-lehdessä on uusimmassa numerossa artikkeli koiran persoonallisuudesta sekä koiran sopeutusmisesta.

    Kannattaa siis huolella valita itselleen ja elämäntilanteeseensa sopiva koira! :)

    VastaaPoista