Treenien osalta jatkoin edelleen ruuan antamista kädestä. Aluksi kumpikin haki useamman ruokapalan itselleen ja söi sen samantien häkissä turvassa. Melko pian Näpsä alkoi hakea ruokapalan, mutta ei syönyt sitä vaan vei häkkiin ja tuli hakemaan lisää. Samalla Näpsän käytöksestä oli tulkittavissa, että se kaipaa ruuan sijaan rapsutuksia, joten siirryin harjoittelemaan syliin nostamista. Kätevä tapa ottaa rotta syliin on nostaa se pöydältä tai häkin kalterilta, joskin tassujen otteen lujuudesta riippuen irrottaminen voi olla haastavaa. Muistan, että edesmenneistä rotistani ainakin Bertta kiipesi itse kalterille ja jäi paikalleen odottamaan syliin pääsemistä.
Jossain vaiheessa Nopsakin kyllästyi syömiseen ja tuli hakemaan palan kerrallaan jemmattavaksi. Harjoittelin myös sen kanssa syliin nostamista. Nopsa on ujompi ja äkkipikaisempi liikkeissään edelleen verrattuna siskoonsa. Sylissä oleminen oli nyt kuitenkin ok. Nopsan kanssa harjoitusta on tehtävä varmaankin tuplasti Näpsään verrattuna.
Rottien ruokintamäärä on mietityttänyt minua aiemminkin, mutta etenkin nyt uusien poikasten saavuttua. Miten ihmeessä määritän rotan sopivan kasvuvauhdin? Miten tunnistan lihavan rotan? Onko rotalle haittaa olla lihava poikasena? Hamstraako rotta ylimääräisen ruuan vain kylläisenä? Osaako se muka itse säännöstellä syömistään?
Jos näissä kysymyksissä olisi kyse koirasta, osaisin oitis vastata. Koiran tulee kasvaa tasaista tahtia siten, että sillä ei ole läskimakkaroita kyljissä. Lihavalla koiralla ei näy vyötäröä ja kylkiluut eivät tunnu. Lisäksi se liikkuu laiskasti. Lihava pentu rasittaa luustoaan ja niveliään enemmän kuin normaalipainoinen --> voi johtaa ongelmiin. Oman kokemukseni mukaan koiralla ei ole kaikki hyvin, jos se nirsoilee. Syy nirsoiluun ja ruuan jättämiseen kuppiin voi olla vaikea selvittää, mutta se olisi järkevää tehdä.
Osaammeko me ihmisetkään säännöstellä syömisiämme? Emme todellakaan! Tarvitsemme vakavan muistutuksen terveysriskeistä, jotta kykenemme muuttamaan ruokailutottumuksiamme. Hyvä esimerkki tästä ovat tv:n laihdutusohjelmat, kuten Jutta ja puolenvuoden superdieetit tai Suurin pudottaja.
Rotta, koira ja ihminen ovat kaikki nisäkkäitä. Perusperiaatteet ravitsemuksesta karkeasti ovat samat. Päädyin kyselemään tietoa rottien painon kehittymisestä lajiyhdistyksen fb-ryhmässä, jossa keskustelu rönsyili nopeasti siihen, että en pidä jatkuvasti ruokaa tarjolla rotilleni.
Yleinen käsitys rottaharrastajien keskuudessa on, että rotalla pitää aineenvaihdunnan nopeudesta johtuen olla jatkuvasti ruokaa tarjolla. Tiedustelin perusteluita tälle ja lopulta sain tietää yhden kohtalaisen luotettavan suomenkielisen kirjan kesyrotasta. Halusin kuitenkin jotain muutakin tietoa kuin harrastajien kokemuksia. Nekin toki ovat tärkeitä ja varmasti päteviä, mutta tiedon tulisi olla tutkittua. Ilokseni sain linkit kahteen eri lähteeseen rotan ravitsemuksesta erään eläinlääkärin kautta:
1) Nutrient requirements of Laboratory Animals, 1995
2) Rottien ruokinnasta
Ja googlettamalla löytyi toki lisää:
3) RSPCA:n sivuilla rotan ruokinnasta
4) ruuan etsimisestä
5) Michigan state university: Feeding and Caring for Your Pet Rat
6) American Fancy Rat Association: Nutritional Requirements in Rats
En ole vielä ehtinyt tekstejä lukea, joten palaan aiheeseen, kun olen perehtynyt näihin materiaaleihin ja em. suomenkieliseen kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti