Koiraperheissä juhlavalmisteluihin saattaa kuulua se, että koiran kanssa harjoitellaan kaunista käyttäytymistä. Vieraiden vastaanotto on yksi yleisimmistä haastavista tilanteista, joiden harjoittelusta koirakoulun tunneilla kysytään.
Useimmiten perheissä on nuori koira, joka on yli-innokas moikkaamaan ketä tahansa vastaantulevaa ihmistä. Toisinaan koira on varautunut ja saattaa pelätä vieraita ihmisiä. Toimintatapa näissä tilanteissa sisältää ensin harjoittelua oman perheen kesken. Kun se sujuu, voidaan kutsua vieraita kylään ja harjoitella todenmukaisempaa tilannetta – silti helpompaa kuin valmistujaispäivän härdelli.
Toisinaan jonkin kyläilemään tulevan perheenjäsenen käyttäytyminen tiedetään aiheuttavan koirassa hillitsemätöntä käytöstä. Miten ihmeessä saisimme koulutettua mummon / vaarin / anopin /appiukon / serkun / besserwisser-koirankouluttajan?
Voisimmeko sopia jo tässä vaiheessa juhlavalmisteluja, että te vierailemaan menevät kuuntelette, miten vieraita vastaanotetaan sen tietyn ”sukulaiskoiran” kanssa? Ja että koiralle ei salaa syötetä sille sopimattomia herkkuja?
Intopiukea koira innostuu vielä lisää, jos sen kanssa hössötetään ja sille jutellaan kimeällä innostavalla äänellä. Saattaa sukkahousuissa pian olla silmäpako ja tassunkuva rinnuksilla tai silmälaseissa kirsun jälki!
Intopiukea tervehtimään koulutettu koira pysyy pylly lattiassa (ehkä muutamia sekunteja!), kun sen annetaan näyttää käsipäivää-temppu. Tempun näyttämisen jälkeen sille tuodaan sovitusti sopiva herkku, jota saa rauhassa nakertaa portin takana erillisessä tilassa.
Varautunut varovainen koira on viisainta laittaa portin taakse ja porttiin lappu, jossa ohjeistus: ”Älä tuijota minua! – voit heittää minulle herkkuja, kun kuljet ohi.
Annetaanhan koirille ja isäntäperheelle mahdollisuus onnistua?
Julkaistu Vantaan Sanomat -lehdessä viikonvaihteessa 5.-6.5.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti