Muista nämä kolme asiaa, kun koulutat koiranpentua - haastattelu IS 24.11.2019

Alkuperäinen haastattelu julkaistu 24.11.2019: 

https://www.is.fi/mainos/art-2000006319671.html

Koiramaailmasta löytyy paljon ohjeiden antajia, jotka voivat sekoittaa paitsi ihmisen, myös koiran pään. Kokenut eläintenkouluttaja Marianne Mayer on työskennellyt uransa aikana peräti 2 000 koiran kanssa.

Yhä useampi uuden koiran omistaja hakee ulkopuolista tukea pennun kouluttamiseen. Koirapalvelu Virikkeen omistaja ja kouluttaja Marianne Mayer on kouluttanut koiria yli kymmenen vuoden ajan ja tavannut työssään lukuisia koiria ja omistajia.

- Koiran kouluttamisessa on kyse siitä, että koiralle opetetaan toivottua käytöstä. Koirakoulun kursseilla saa oppia siitä, miten koiralle voi opettaa erilaisia käytöksiä. Mutta oppeja täytyy myös harjoitella kotona – koira tarvitsee harjoitusta, jotta uusista käytöksistä tulee luotettavia.

On selvää, että kouluttaminen vaatii omistajalta motivaatiota ja johdonmukaisuus on kouluttamisessa olennaista. Mutta mikä on tärkeintä pennun kouluttamisessa?

- Pentuaikaan kannattaa panostaa, koska sosiaalistamiskausi on tärkeä vaihe pennun elämässä ja sillä on merkitystä koko loppuelämän ajan. Tässä vaiheessa olisi tärkeää, että pentu saa paljon erilaisia kokemuksia, ja että ne ovat positiivisia.

Toiseksi pennun kanssa pitää muodostaa luottamussuhde – uusi perhe on sen tukipilari.

- Positiiviset kokemukset rakentavat suhdetta parhaiten alusta alkaen. Perheenjäsenten täytyy opetella tuntemaan pennun tarpeita ja millaisista asioista se pitää ja millaisista ei?

Kouluta palkitsemalla

Mayer kertoo, että koiramaailmasta löytyy paljon ohjeiden antajia.

- Kun saat ohjeita, mieti, miten luotettava ohjeen antaja on ja mihin hänen ohjeensa perustuvat. Onko hänellä alan ammattitutkinto?

Ristiriitaiset ohjeet voivat sekoittaa paitsi ihmisen, myös koiran pään. Mayerin mukaan nykyaikaisiin koulutusmenetelmiin eivät kuulu pelotteleminen tai fyysinen kurittaminen.

- Palkitsemiseen perustuva menetelmä on tehokas tapa kouluttaa mitä tahansa eläintä, olipa kyseessä lemmikkikoira tai työkoira.

Ruualla palkitseminen on usein kätevin tapa palkita koiraa.

- Yleensä suosittelen käyttämään koiran ruokaa palkkiona pentuvaiheessa niin pitkään kuin mahdollista. Viimeistään kun kasvuvaihe hidastuu, voi olla tarpeen ottaa koulutukseen mukaan parempia palkkioita eli herkkuja käyttöön. Parempi palkkio auttaa todennäköisesti toimimaan vaativissa tilanteissa, joissa on koiraa kiinnostavia ärsykkeitä, kuten vaikkapa toisten koirien ohittamiset.

Yleisin virhe, mihin koirankouluttaja voi sortua, on se, että ei jaksa pitää palkkioita mukana ulkoillessa.

- Palkkionameja ei kannata unohtaa myöskään pentuvaiheen mentyä ohi, koska etenkin nuoren teinikoiran kanssa tiheästi palkitseminen on usein kertauksenomaisesti tarpeen.

Mayerin mielestä paras palkkioherkku on koiralle mieluinen, lihapitoinen ja ravitsemuksellisesti järkevä.

- Tärkeää on myös se, että namipala sopii koiran kokoon ja on helposti mukana kuljetettava, eikä se murusta!

Marianne Mayer on koulutukseltaan biologi ja eläintenkouluttaja. Parhaillaan hän opiskelee uutta eläintenhoidon erikoisammattitutkintoa, osaamisalana eläinten kouluttaminen. Koirapalvelu Virikettä hän on pyörittänyt 10 vuoden ajan Vantaan Petikossa. Mayerilla on kaksi koiraa, 10-vuotias pinseriuros ja 5-vuotias sileäkarvainen noutaja narttu.

Metsästyskäyttäytymisketju - itsehillintä - ajatuksia ja videoita

Sileäkarvainen noutajani Lysti on nyt 5,5 vuotias eli siis parhaassa iässä. Pentuaika on jo aikaa sitten koettu ja seniorivuodet vielä edessä. Olemme hioutuneet yhteen vuosien varrella. 

Kouluttajana olen Lystin elämän aikana panostanut arkitaitoihin entistäkin enemmän - vaikka agility onkin meidän yhteinen suuri intohimo! 

Yksi ulkoilutilanteissa ärsyttävimpiä tilanteita on sellainen äkkinykäisy suuntaan X niin että käsi lähtee sijoiltaan. Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu lentää nurin, kun iso koira riuhtaisee - Lystin edeltäjä Beta teki tätä vielä pappavuosinaankin! 

Lystille opetin jo heti pentuna itsehillinnän alkeita ja ilokseni olemme päässeet siihen, että Lysti ei säntäile eläinten perään kuin aivan poikkeuksellisen äkillisissä tilanteissa. 

Pentuaikana käytin kaikenlaiset arkitilanteet lähiympäristön lintujen kanssa hyväkseni. Palkitsin Lystiä paljon siitä, että se katseli lintuja ja luopui niiden tuijottamisesta. 

Silloin tällöin lenkeillä tulee sellaisia tilanteita vastaan, että voin testata mikä on nykyhetken käytös. 

Tänään kävin Lystin kanssa kahdestaan iltapäivän lenkin ja kohtasimme muutamia kyyhkyjä hiekkatiellä. Laitan tähän kaksi videota, joista ensimmäinen on etäämmällä ja viimeinen on aivan juuri ennen kuin kyyhkyt lähtivät lentoon. 

Video 1: 

Video 2: 

Lystin pentuaikojen videoita löytyy täältä: http://picopinserilystiflatti.blogspot.com/2014/11/lystin-pitkat-paikkarit.html

Koiran pentuaikaan kannattaa siis panostaa - nyt pandemia-aikaan tarjolla Home School -kokonaisuus - kurkkaa lisätietoja! 

Korona-pandemia ja kurssien järjestämisen haasteet - pieni yrittäjä sopeutuu...

Korona-pandemia keskeytti kurssit 17.3.2020 ja pari ekaa viikkoa meni sekavassa tilassa uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Virike täytti 12 vuotta 18.3.2020, joten tämä iso toimintaympäristön muutos osui muutenkin merkittävään hetkeen. 

Olen aina halunnut olla sopeutuva ja uuden oppimiseen avoimesti suhtautuva. Tekniikka (esim. internet, erilaiset sovellukset, videokamera) on jo pitkään mahdollistanut videopuheluiden kautta työskentelyn, mutta Virikkeen kurssit ovat olleet livetapahtumia kurssitilassa Tiilitiellä tai agilityhallissa. 

Olen itse aktiivisesti kuvannut videolle omien koirieni treenejä vuodesta 2007, jolloin sain videokameran käyttööni pinseri Rassen kisauran alussa. Videoita katsomalla oppii todella paljon - sekä itsestään että kouluttamisen tekniikasta ja omasta koirasta! 

Nykyisten koirieni treeneistä on kertynyt videoita jo pentuajoista lähtien ja niitä löytyy mm. blogista: http://picopinserilystiflatti.blogspot.com/

Vuosi 2017 oli eräänlainen käännekohta, kun liityin Susan Garrettin Handling360-valmennukseen. Olin jo aiemmin lukenut hänen kirjojaan ja katsonut dvd:ltä mm. 2x2-pujottelun ohjeet. Success with One Jump -dvd:tä katsoin ahkerasti ja pidin ideasta opettaa agilityä yksinkertaisesti. 

Maaliskuussa 2020 Susan Garrett julkaisi veloituksettoman nettikurssin - auttaakseen pandemian takia karanteenissa olevien koirien omistajia. Sain tietooni idean siitä, että koirakouluyrittäjänä voisin hyödyntää Garrettin Say Yes -tiimin kokoamaa kurssia niin, että voin laskuttaa omia asiakkaitani oman valmennukseni osuudesta. 

Lähetin oitis sähköpostia Kanadaan, että onko tämä tosiaan mahdolista - kyllä! 

Olin samaan aikaan tämän tiedon kanssa tuskaillut sitä, miten järjestän nykyisille kurssilaisilleni korvaavat tunnit, joita peruuntui akuutissa pandemian alkuvaiheessa. Ilokseni suurin osa kurssilaisistani on joustanut, heittäytynyt ja tukenut tässä uudenlaisessa tilanteessa. Olen järjestänyt mm. videoalustuksen nose workin alkeista sekä videopuheluina rallytokotunteja. Lisäksi ohjasin useampaa kurssilaista videoiden kautta kirjoittamalla ohjeita Whatsappin kautta. Tämä oli yllättävän tehokasta! 


Lisäksi huoli on myös tämän kevään pentuperheistä - miten saan heille jaettua ohjeita, PentuEskarin ja Jokakoiran perustaidot -kurssin sisältöä siis. 

Samalla huoli on myös yritykseni taloudesta: miten saan kaikki kiinteät kulut katettua - ne juoksevat joka kuukausi normaaliin tapaan. Onneksi Valtio on nopeasti järjestänyt myös yksinyrittäjille tukea. 

Suurin toiveeni on se, että saan tehdä töitä entiseen malliin koiraperheiden kanssa, vaikkakin nykyaikaisin menetelmin: verkossa ja videopuheluin. 

Pitkän selostuksen päätteeksi tässä linkki Home School the Dog -kurssiin: https://dogsthat.com/home-school/

Virikkeen valmennukseen tälle kurssille voit ilmoittautua tämän linkin kautta: https://ssl.eventilla.com/event/mWY0l

Ainiin, Canis-lehden 2/2020 -numerossa on artikkelini agilityn historiasta ja nykyhetkestä koulutustekniikan kantilta. Nyt kannttaa tilata tämä asiantuntevia artikkeleita pursuileva lehti! 

Verkkokurssilla nähdään - joohan? 

P.S. Virikkeen harrastajien kurssit pidetään Tiilitien pihassa ulkona. Agilitytunnit ovat tauolla ainakin 8/2020 asti. PentuEskari- ja Jokakoiran perustaidot -kurssit korvataan osallistujien valitsemilla tavoilla - esim. yllämainitun kurssin kautta. 

Koirien varusteet ja perinteet

Oletko saanut koirasi kasvattajalta kehotuksen hankkia koirallesi tietynlaisen taluttimen? Tai saitko sellaisen pentusi mukana? Saitko myös ohjeet, miten sitä käytetään?

Koiranomistaja voi nykyään hankkia vaikka millaisia kauniita pantoja, hihnoja ja koirille tehtyjä vaatteita. Pysähdyhän hetkeksi miettimään: Ovatko käyttämäsi varusteet MUKAVIA ja TURVALLISIA - sekä SINULLE että KOIRALLESI?

Varusteita valittaessa täytyy kiinnittää huomiota turvallisuuteen ja käytännöllisyyteen. Pennulle joutuu väistämättä hankkimaan useamman pannan, koska kaula kasvaa. Kevyt ja kapea talutin voi olla ensimmäisten yhteisten viikkojen aikana kätevä. Edesmenneeltä koiralta peritty takki voi olla varsin käyttökelpoinen, jos uusi koira on samaa rotua ja siten saman kokoinen kuin edeltäjänsä.

Koiraharrastuslajeissa on paljon varusteisiin liittyviä käytäntöjä, joita harvoin kyseenalaistetaan. Olisi tärkeää huomata myös se, että arkilenkeillä on järkevää käyttää eri varusteita kuin kisakehässä tai koiranäyttelyssä kehässä ravatessa.

Esimerkiksi koiranäyttelyissä koirilla käytetään mahdollisimman ohuita ja huomaamattomia pantoja ja taluttimia. Onhan toki tarkoitus tuoda koiran ulkonäkö esille. Samaan perusteluun sisältynee esittäjän eli handlerin vaatetus – mutta onko se useinkaan huomaamaton? Jos esiintyy jakkupuvussa tai puku päällä? Kengät sentään usein valitaan niin, että koiran kanssa pystyy juoksemaan: matalapohjaiset kengät ilman korkoja.

Noutajien metsästyskokeissa kulttuuriin kuuluu käyttää ohutta ns. noutajatalutinta. Opin taannoin, että on olemassa brittiläinen ja ruotsalainen vaihtoehto. Brittiläinen versio on kuin hirttosilmukka, jossa on käytännössä vain lenkki, joka laitetaan koiran kaulaan ja stoppari, joka estää hihnan muuttumisen suoraksi naruksi. Ruotsalaisessa versiossa pannassa on kaksi stopparia, joista sisempi estää koiran kuristumisen, mikäli on sopivasti säädetty.

Rallytoko on varsin uusi harrastuslaji ja sen säännöt ovat siten varsin nykyaikaiset. Kisapaikoilla näkee paljon kivoja leveitä kaulapantoja, valjaita sekä rauhallista koiran ohjaamista. Ilahduttavan usein näin on ollut myös agilityn kisapaikoilla.

Mutta mitä sanovat näiden lajien säännöt?

Tässä poiminnat:

Koiranäyttelysäännöt EIVÄT kehota käyttämään ohutta kuristavaa narua. Sen sijaan säännöissä sanotaan seuraavaa: ” Näytteilleasettajan tulee huolehtia koiransa hyvinvoinnista ja hyvästä kohtelusta”. Onko kyse koiran hyvästä kohtelusta ja hyvinvoinnista, jos koiraa kiskotaan kävelemään ja kurkussa tuntuu kuristava tunne? Vaikka tämä kestäisikin vain muutamia minuutteja niin onko se sen arvoista?

Noutajien metsästyskoesäännöissä EI sanota, että koiralla tulee olla ohut ns. noutajatalutin. Sen sijaan säännöissä lukee seuraavaa: ”Kaulapannan tai muun varusteen käyttö koesuorituksen aikana on kielletty. Suoritusten aikana ohjaaja ei saa käyttää apuvälineitä, jotka voidaan tulkita pakotteiksi. Koiraa ei saa kurittaa koepaikalla eikä kokeen aikana”.

Rally-tokon säännöissä kuvataan varsin selkeästi varusteita:

”Alokasluokka suoritetaan koira kytkettynä. Hihnan tulee olla ohjaajan kädessä, roikkua löysänä ja sen on oltava riittävän pitkä, jotta tehtävät voidaan suorittaa hihnan kiristymättä. Hihna saa olla kummassa kädessä tahansa. Hihnan löysänä roikkuva osa saa koskettaa maahan.

Avoimen, voittaja- ja mestariluokan rataosuudet suoritetaan koira vapaana. Koira tuodaan kehään ja viedään kehästä aina kytkettynä. Koiralla on oltava tavallinen, sileä, kankainen tai nahkainen kaulain tai valjaat. Vedonestovaljaita tai valjaita, joissa hihna kiinnitetään koiran rintaan, ei saa käyttää. Ketjukaulaimia, puolikuristavia tai kuristavia kaulaimia, kiinteää panta-talutinyhdistelmää, noutajatalutinta tai kelatalutinta ei saa käyttää.

Avoimessa, voittaja- ja mestariluokassa koiralle saa jättää kaulaimen tai valjaat ratasuorituksen ajaksi.

Ohjaaja pitää koiran hihnan mukanaan avoimen sekä voittaja- ja mestariluokan ratasuorituksen aikana. Hihna tulee laittaa pois näkyvistä tai kiinnittää ohjaajan olan tai molempien olkien yli niin, että se ei häiritse ratasuorituksen tekemistä. Koiralla ei saa rata-alueella olla päällä mitään muuta kuin sääntöjenmukaiset varusteet. Turkinkiinnikkeet ovat sallittuja pään alueella”.

Harjoittele!

Varusteiden käyttäminen turvallisesti vaatii harjoittelua. Kyse on kuitenkin vain sorminäppäryydestä / mekaanisista taidoista, joita täytyy harjoitella ja ylläpitää. Noutajataluttimen riisuminen on toki nopeaa, mutta niin on pikalukollisen leveän pannankin, kun sitä on harjoitellut sopivasti.

Arki – ja treenitilanteet erillään!

Huomaa myös se, että arkilenkeillä kannattaa käyttää eri varusteita kuin harrastuslajien koetilanteissa tai harjoituksissa.

Esimerkiksi monella Virikkeen kurssilaisella on ennen agilitytuntia käytössä kelatalutin – ja sitä näkee myös kisapaikoilla, kun halutaan koiran lämmittelevän lihaksensa vapaammin ravaten. Halliin tullessa koira on kuitenkin hyvä olla lyhyemmässä taluttimessa ja harjoittelussahan ei talutinta tarvita vaan lähinnä siirryttäessä kisa- tai treenikentälle.

Pentukoiran varusteisiin EI kuulu kuristava noutajatalutin tai muu aivan liian kapea panta. Pentua hatuttaa taluttimen rajoittama mahdollisuus liikkua vapaasti. Pentu ei siis osaa kulkea taluttimessa ennen kuin olet sen sille huolella opettanut. Ole kärsivällinen ja panosta siihen huolella.

Yhteenveto

Käytä omaa harkintaasi ja kokeile millaiset varusteet sinulle ja koirallesi sopivat parhaiten ja tilanteen mukaan. Opettele taluttimessa kulkemista niin, että ajattelet koiran olevan ilman talutinta. Palkitse lähelläsi pysymistä. Etene harjoituksissa niin, että koirallasi on mahdollisuus onnistua. JOS joudut pakosti kulkemaan hihnalenkillä kouluttamattoman pennun kanssa, kanna sitä sylissäsi vaikeimmissa tilanteissa. Hakeudu osaavan eläintenkouluttajan oppiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa – sinun ja koirasi hyvinvointia ajatellen!

pohtii: Mihin "koiramaailma" on menossa?

Kuluneen vuoden aikana on Suomessa keskusteltu paljon koirien käyttäytymisestä. On tapahtunut useita koiran kuolemaan johtaneita tilanteita, joissa toinen koira on hyökännyt toisen kimppuun. On tapahtunut myös tilanteita, joissa koira on purrut ihmistä vakavasti.

Olen seurannut tätä keskustelua eläintenkouluttajan roolissa sekä valitettavasti joutunut omien koirienkin kanssa irtokoira tulee rähisten kohti -tilanteisiin. Olen nähnyt paljon erilaisia tilanteita mm. agilitykilpailuissa varsinaisen kisaradan ulkopuolella. Vierailin heinäkuun alussa pitkästä aikaa koiranäyttelyssä oman koirani kanssa – voi olla, että en halua hetkeen sellaiseen osallistua, sillä näin sellaisia tilanteita, joissa koiralla ei ollut hyvä olla. 

Koira-aiheiden pääsystä osaksi yhteiskunnallista keskustelua on se hyöty, että koiranomistajien tarpeet tulevat esille. Koirien määrä on kasvanut ja sitä ei siis voi enää sivuuttaa.

Koiran laji- ja rotutyypillisistä tarpeista ja käyttäytymisen erityispiirteistä tulee koko ajan uutta tietoa. Tuntuu siltä, että alalla juostaan maratonia eteenpäin sprintterin vauhdilla. Ammattilaisenakin on vaikea pysyä kaikesta uudesta tiedosta tietoisena.

Samaan aikaan uuden koiran hankkinut henkilö joutuu ristiriitaiseen tietoähkyyn: kasvattaja neuvoo yhtä, kirjoissa väitetään toista, naapuri kehottaa tekemään kolmannella tavalla ja kotikasvatus neuvoo neljännen tavan. Miten ihmeessä ensimmäisen koiran hankkinut voi osata suodattaa vanhentuneen tiedon, vuosikymmeniä noudatetun perinteen ja uusimman tutkimustiedon toisistaan!? Seuraava neuvo lienee käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä!

On ikävää, että koiraharrastajien kesken on paljon ristiriitoja siitä, mitä neuvotaan. Meidän pitäisi vetää samaa köyttä yhdessä yhteen suuntaan eikä taistella toisia vastaan. 

Tässä esimerkkejä:

Kokeneet koiraharrastajat ja -ammattilaiset puhuvat siitä, että koiraa ei saa inhimillistää. Koiraa ei saa verrata lapseen vaan on muistettava, että kyse on eläimestä.

Mitä on liika inhimillistäminen koiran näkökulmasta? Onko se sitä, että koiraa huollatetaan fysioterapeutilla lihasjumien poistattamiseksi? Onko se sitä, että koiralle puetaan sateella takki, jotta sillä olisi miellyttävämpi ulkoilla? Onko se sitä, että koira viedään talvella uimalaan – jotta kesän venereissuilla koiralla olisi jo kokemus uimisesta? Onko se sitä, että koira saa halutessaan nukkua sängyssä tai sohvalla? Ei. Nämä liittyvät koiran hyvinvoinnista huolehtimiseen ja omistajan tekemiin valintoihin.

Kouluttajana joudun toisinaan oikomaan pinttyneitä käsityksiä siitä, että koira pyrkisi esim. murisemalla ottamaan johtajuuden tai että koira pystyisi kostamaan liian pitkän yksinolon pissaamalla sänkyyn tahallaan. Tämä on sitä inhimillistämistä, jossa mennään pieleen. Koira ei ole kykenevä samanlaiseen järjenjuoksuun kuin ihminen. 
Muriseminen kertoo, että koira on epävarma - anna sille silloin tilaa niin kaikilla säilyy rauhanomainen tunnelma. 
Sänkyyn pissaaminen pitkän yksinolon aikana voi johtua yksinkertaisesti siitä, että koiralla on kova pissahätä ja jonkinlainen pidätyskykyä heikentävä sairaus, kuten virtsatietulehdus.

Koira-alan ihmisten täytyy osata kertoa mahdollisimman selkeästi, mistä johtuu se, että koirien käyttäytyminen on eri roduilla poikkeavaa toisistaan. Esimerkiksi kaksi saman näköistä koiraa voivat olla hyvin erilaisia - mutta miten?

Huomenta Suomi -ohjelmassa MTV3-kanavalla torstaina 18.7.2019 verrattiin kultaista noutajaa sekä hovawartia. Noutaja on lintukoira ja hovawart on vahtikoira. Lisään tähän käytännön esimerkin havainnollistamaan:

Perheen kotiin on tulossa vieraita, joita koira ei ole koskaan tavannut. 
Keskivertoisesti kultainen noutaja suhtautuu innokkaasti vieraisiin, haluaa niiltä rapsutuksia ja kiehnää ympärillä. 
Keskivertoisesti hovawart ei välttämättä käyttäydy samalla tavalla vaan saattaa haukkua vieraita häntä pystyssä, ehkä jopa murista. Jos hoffin annetaan omassa tahdissa lähestyä vieraita, se mahdollisesti jää rapsutettavaksi jossain vaiheessa vierailua. 

On huomioitava, että nämä esimerkkini ovat karkeita yleistyksiä näistä roduista. On olemassa ihmisiä arastelevia kultsuja ja intopiukeita sosiaalisia hoffeja. 
Koiran pentuaikojen sosiaalistamisella ja kaikilla kokemuksilla sekä perimällä on merkityksensä siinä miten koira lopulta käyttäytyy.

Ongelmana koirankoulutusalalla on se, että kuka tahansa voi sanoa itseään kouluttajaksi. Alalla työskentelee paljon ammattilaisia, joiden ohjeisiin minäkin ammattilaisena voin luottaa. Heillä on yleensä ammattitutkinto tai yliopistotason tutkinto alalta sekä vuosien aikana kerätty kokemus. Heitä yhdistää se, että he opettelevat jatkuvasti uutta tietoa ja päivittävät ajatuksiaan - tarpeen mukana. He kunnioittavat kokemusasiantuntijoita, mutta suodattavat kertomukset nykyaikaisiin tietoihin perustuen.

Sitten on se osa ammattilaisiksi itseään kutsuvia, joiden ansioluettelosta ei löydy opintoja vaan ainoastaan kokemusperäistä tietoa, joka toki voi olla karttunut pitkältä ajalta. Kokemusperäinen tieto on todellakin tärkeää tietoa, mutta tiedon lisääntyessä voi olla aika päivittää ajatuksiaan ja oivaltaa, että jokin käytäntö on vanhentunutta tietoa ja syytä jättää historiaan. Tällaiset asiantuntijat eivät aina osaa perustella ohjeitaan tai he sanovat, että "aina on toimittu näin ja lopulta se on toiminut". Heidän ohjeensa eivät myöskään aina ole käytännön läheisiä ja ymmärrettäviä. 

Seuraavan kerran kun sinun tekee mieli neuvoa jotakuta koiran kouluttamisessa, tee palvelus: ohjaa hänet ammattikouluttajan oppiin. Meillä on ammattitaitoa kouluttaa sekä ihmistä että koiraa – olemme asiakaspalvelijoita sekä kouluttautuneita kokemusammattilaisia. 

Luotettavaa nykyaikaista kirjallisuutta löydät alla olevasta kuvasta, joka on kirjahyllystäni.

Aiempia kirjoituksia Koiraetsivä-blogissani löytyy näistä linkeistä:

- Ratkaisu johtajuusongelmaan? 7.6.2013

- Mitä on miellyttämisenhalu? 14.6.2013

- Koiraetsivä pohtii sopeutumista, 16.7.2013

- Kelataluttimen kirous 23.11.2013

- Koiraetsivä ja pihoissa olevat koirat 30.4.2014

- Koiraetsivä etsimässä hyvinvointia 10.8.2014

- Millainen ihmisten kouluttaja on eläintenkouluttaja?  11.1.2017

- Koiran elekieli - avain koiran mieleen?  31.1.2017

Tausta: Olen ollut koiranomistaja vuodesta 1992 ja toiminut koirakoulussani kouluttajana vuodesta 2008 alkaen. Olen koulutukseltani biologi (HY) sekä ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Näen viikoittain kymmeniä koiria. Vuosien varrella olen tavannut arviolta 1500-2000 koiraa perheineen.

Koulutuksen eteneminen – ryhmäkoko koirakouluissa ja muissa koulutuksissa

Viimeisen 10 vuoden aikana Suomeen on perustettu lukuisa määrä koira-alan yrityksiä, jotka työllistävät ammattimaisia kouluttajia sivu- tai päätoimisesti. Samaan aikaan perinteiset rotu- ja lajiharrastusyhdistysten järjestämät koulutukset toteutetaan enemmän ja vähemmän talkootyönä. Uuden koiranomistajan voi olla vaikea hahmottaa, mitä eroa on käytännössä ammattimaisella ja talkootyöllä järjestettävällä koulutuksella.

Viime vuosina on tullut paljon tietoa tarjolle – kouluttamisesta ja koiran käyttäytymiseen liittyen. Kouluttamisen vaiheista tiedetään hyvinkin paljon ja tehokkaasti toteutettuna koirat oppivat nopeasti – ja omistajat siinä samalla.

Kouluttamisen ihan ensimmäisessä vaiheessa eläintenkouluttaja järjestää tilanteen sellaiseksi, että eläin oppii halutun käytöksen, esimerkiksi kontakti omaan ihmiseen. Tällöin meillä täytyy olla käytettävissä koulutettavalle eläimelle mieluisat palkkiot. Oppimista nopeuttaa ympäristö, jossa ei ole koulutettavaa eläintä häiritseviä ärsykkeitä: esimerkiksi toisia eläimiä, vieraita ihmisiä, ääniä tai hajuja. Mitä paremmin eläintenkouluttaja tuntee koulutettavan eläimen, sitä paremmin hän voi muokata ympäristöä oppimista edistäväksi.

Koirakoulujen ammattitaitoiset kouluttajat osaavat muokata ympäristöä sopivaksi – heillä on todennäköisesti varsin pienet ryhmät, jotta jokainen saa yksilöllistä opetusta alkeisvaiheessa. Sisätiloissa järjestetyillä kursseilla voidaan minimoida häiriötekijät alkeisharjoittelua varten esim. seuraavilla järjestelyillä: väliseinät, ohjeistukset ovista kulkemiseen, millaiset varusteet koiralla ja sen omistajalla tulee olla sekä millainen aikataulu kurssilla on. Jokaisella ammattilaisella on oma taustansa ja kokemusta erilaisista tilanteista – nämä kaikki muokkaavat käytäntöjä.

Monien yhdistysten kurssit pidetään ulkona kesäkaudella, esimerkiksi erilaisilla urheilukentillä, parkkipaikoilla tai yhdistysten omilla ulkokentillä. Esimerkiksi pk-seudulla on monenlaisia kenttiä: osassa hiekkapohja, osassa nurmea, osassa aidat ympärillä, osassa ei.

Pentukoiran oppiminen on tehokasta – käytännössä kaikki eläimet oppivat ihan koko ajan. Jos koiran kanssa mennään ”kylmiltään” kurssille, jossa on useammassa ryhmässä ulkona paljon koiria, ovat alkeistason oppimisen edellytykset todella haastavat.

Yhdistysten koulutuksissa perinteenä on se, että kouluttajana on kokenut harrastaja, joka tuntee harrastuslajin vaatimat taidot ja on osannut opettaa ne omalle koiralleen. Osoituksena taidoista voi olla kisamenestystä kyseisessä harrastuslajissa.

Monet kasvattajat järjestävät koulutuksia pentueidensa pentujen perheille. Kasvattaja on todennäköisesti nähnyt kasvattamansa pennut syntymästä lähtien ja tietää siitä, miten ne ovat kasvaneet. Taustalla voi olla pitkä kokemus saman suvun koirista – arvokasta tietoa toki!

Asiakaspalvelu ja hinnoittelu

Yhdistyksissä aktiivit, talkoolaiset, ottavat vastaan ilmoittautumiset, päivittävät yhdistyksen kotisivuille tiedot jne. Yrittäjä-kouluttajat tekevät saman – ja laskuttavat siitä sekä myös itse kouluttamisesta.

Yrittäjälle kuluja tulee tietysti myös sisätilojen vuokrista ja muista kiinteistä kuluista. Arvonlisävero, 24%, sisältyy hintoihin.

Yhdistykset eivät tavoittele voittoa, joten hinnan tulee kattaa lähinnä tilan tuomat kulut. Talkootyöstä ei makseta rahaa. Monella yhdistyksellä aktiivit keräävät talkootyöstä aktiivisuuspisteitä ja saavat vastapainoksi esim. harjoitella kausikortilla yhdistyksen tilassa.

Kaikenlaisia kursseja tarvitaan!

Kouluttamisen vaiheissa edettyään harrastaja haluaa yleensä kisaamaan lajissaan. Kisaympäristössä on monenlaisia ärsykkeitä ja kisatilanteessa koiran täytyy osata opetetut asiat myös näistä häiriötekijöistä piittaamatta.

Arkitaitojen harjoittelussa olennaista on osata taidot esimerkiksi lenkkeilytilanteissa – kun muita koiria tulee vastaan, kun kotiin tulee vierailijoita jne.

Alkuvaiheen jälkeen harjoituksiin lisätään häiriötekijöitä vähän kerrallaan: uusia ihmisiä, koiria, erilaisia treenipaikkoja.

Yhteenveto

Aloita koirakurssien ”ura” pentusi kanssa sellaisessa ympäristössä, jossa a) ammattitaitoinen kouluttaja auttaa sinua järjestämään tilanteen pennun ja sinun oppimistasi helpottamaan, b) siirry haastavampiin tilanteisiin ja harjoituspaikkoihin, kun tiedät miten toimia erilaisissa tilanteissa. Ja kun koirasi jo osaa perusteita: kontakti, itsehillintä, rauhoittuminen, erilaiset palkitsemistavat.

Kun kohtaat uuden kouluttajan, kerro hänelle mieluiten jo etukäteen vaikkapa sähköpostitse, mitä olette jo ehtineet koirasi kanssa harjoitella. Ammattitaitoinen kouluttaja haluaa ennakkotietoja ja osaa myös hyödyntää niitä – sinua ja koiraasi kunnioittaen.

Muistathan pitää koirasi puolia – jos jokin tilanne on mielestäsi liian vaativa, uskalla sanoa siitä ja vetäydy tarvittaessa pois tilanteesta. Olet oman koirasi luottamushenkilö ja turvallisuuspäällikkö. Tottelevainen koira luottaa omaan ihmiseensä – ansaitusti.

TEINIKOIRA JA TALUTIN - REITTI REMMIRÄHJÄKSI?

Pieni pentu reipastuu silmissä ja haluaa tervehtiä sekä ihmisiä että toisia koiria. Sosiaalistaminen on tärkeää – hyviä positiivisia kokemuksia tarvitaan paljon!

Nyky-yhteiskunnassa koirat täytyy pitää taluttimessa. Taluttimessa kohtaamiset ovat usein kiihtynyttä kiskomista ja konfliktiriski kasvaa.

Miten ihmeessä taata omalle koiralle hyviä koirakokemuksia eri näköisistä ja kokoisista koirista?

Ensimmäinen rähähdys!

Palataan pennusta teinikoiraksi kasvaneeseen junioriin. Pennulla on mielessä mukavat leikkihetket kadulla kohdattujen koirien kanssa. KUNNES tapahtuu se ensimmäinen rähähdys – toinen koira ei haluakaan juniorin pomppaavan vasten ja rähähtää reippaasti. Kaikki osapuolet pelästyvät ja junnukoiran omistaja ei enää uskalla päästää koiraa toisten luokse – jos vaikka rähinä tapahtuu uudestaan? Vaistomaisesti taluttaja kiristää talutinta, kun toinen koira taluttajansa kanssa tulee kohdalle.

Rutiini rikki!

Koiran päässä tämä tarkoittaa sitä, että rutiini moikkaamisesta muuttuu sekavaksi ja se ilmaisee käytöstään erilaisilla tavoilla: haukkumalla, puremalla taluttajaa käsistä ja räyhäämällä remmin päässä sille vastaantulevalle koiralle. Taluttaja kilauttaa kouluttajalle: miten saan koirani kulkemaan ohi toisista koirista rähjäämättä?

Huono kokemus

Toinen reitti remmirähjääjäksi liittyy arkuuteen ja ikäviin tilanteisiin: aran koiran luokse on ehkä sännännyt irtokoira ja tilanteessa on säikähdetty puolin ja toisin – eniten varmasti se arka koira. Tilanne on ehkä loppunut aremman koiraosapuolen rähähdykseen ja koirat on saatu erotettua turvallisen matkan päähän.

Luontainen tapa tervehtiä

Koirille olisi luonnollista tervehtiä toisia koiria vapaana – ilman talutinta tai talutin löysällä. Ne kiertäisivät toisiaan, haistelisivat takaa ja edestä. Sitten alkaa leikki tai tilanne loppuu ja osapuolet lähtevät eri suuntiin.

Kuvasarjassa pentujen rauhallinen kohtaamistilanne PentuEskari-tunnilta:

Tapaaminen alkoi pentujen ollessa taluttimissa, löysällä hihnalla. Rauhallisen alkunuuskimisen jälkeen taluttimet otettiin irti ja pennut saivat hetken olla vapaammin. Namien etsiminen lattialta rauhoitti menoa. 

Irtokoira tulee kohti – apua, mitä tehdä!

Laeista huolimatta koiria pidetään vapaana ja irtokoiran kohtaaminen tapahtuu varmasti jokaiselle koiralle joskus niin, että se itse on taluttimessa – epäreilu tilanne, mutta taluttaja voi auttaa koiraansa olemalla rauhallinen ja pitämällä taluttimen löysällä.

Kun kohtaat irtokoiran koirasi kanssa – toimi näin:

Pysy rauhallisena.

Jos irtokoira tulee rauhallisesti kohti, pidä oman koirasi talutin löysällä. Jos puhut, tee se rauhallisesti. Tarkkaile koiria koko ajan. Kun koira siirtyvät hieman kauemmas toisistaan, houkuttele oma koirasi luoksesi kutsumalla tai nameilla houkuttelemalla.

Jos irtokoira tulee kohti haukkuen ja rähisten:

Yritä ehtiä oman koirasi eteen ja pysähdy päättäväisesti – ojenna kätesi pysäyttävästi ja sano ”seis!”.

Vältä äkillisiä liikkeitä, sekavaa huutamista ja koiriin koskemista.

Jos koirasi hakeutuu turvaan, suojaa sitä.

Jos koirat täytyy saada kytkettyä, varmista, että koirien pannoista/valjaista otetaan kiinni yhtä aikaa.

Jos tilanteessa on tullut rähinä, erota koirat toisistaan ja siirry turvallisen matkan päähän.

Poistu tilanteesta vasta kun koirat ovat rauhoittuneet ja mahdolliset vahingot kartoitettu.

Vaihda yhteystietoja toisen koiran taluttajan kanssa.

Samat ohjeet pätevät myös koirapuistoissa syntyneisiin konflikteihin.

Lopuksi

Koirat ovat eläimiä. Erittäin hyvin koulutettukin koira voi joskus rähähtää toiselle koiralle. Monia tilanteita voidaan välttää ennakoimalla – pieniä huomaavaisia tekoja. Tärkein ennakointitapa on kohtaamistilanteissa estää koirien välinen tuijotus: Käänny oman koiran eteen, kaarra sivusuunnassa etäämmälle. Pidä oma koira pientareen puolella. Muista: talutin löysällä!

Julkaistu 3/2018 Koiraposti -lehdessä